Pesäpalloilun ongelma on tosiaan se, että mitalit ovat käytännössä jaettu jo ennen kauden alkua, pääsääntöisesti 4 maksimissaan 5 joukkuetta taistelevat mitaleista ja sitten vaan arpomaan järjestys, yksi mitali on aina varattu jo Sotkamolle ja toinen lähes aina Vimpelille. Jäljelle on jäänyt se kolmas mitalisti, noin kärjistetysti. Esim. jääkiekon puolella on joka kausi noin 10 joukkuetta, jotka voivat olla mitaleilla. Vaikea siinä on luoda menestyvää kulttuuria pienille paikkakunnille ja se vaatisi hyvän taustatoiminnan lisäksi rahasäkin tyyliin Vimpeli, jotta se on mahdollista. Väitän sen olevan mahdollista myös Imatralla tai vaikkapa Haminassa, jos sieltä löytyy rahoittaja, joka pistää sen puoli milliä omistaan ilman vastinetta seuraan joka vuosi.
Tällä hetkellä mikään ei uhkaa näitä muutamaa suurta, kaikilla on taustat kunnossa, junioreita kasvamassa ja hyvä joukkue imee lisää hyviä pelaajia myös osin rahan voimalla. IPV:llä on vain Valkeapään osaaminen ja hyvät olosuhteet, keskinkertainen junnutuotanto ei riitä nostamaan seuraa huipulle ja riittäviä suuria paikallisia sponsseja ei ole, jotta saisi joukkueeseen vaikka Puhtimäen, Nurmion ja Jussilan ensi kaudeksi, mikä nostaisi joukkueen jo pelaamaan sarjan kärkipäähän.
Tuohon lukkareiden arvosteluun, niin pelipaikka on ulkopelissä se vaativin ja tärkein. Sama kuin jääkiekossa maalivahdin rooli. Epäonnistumiset näkyvät tulostaululla usein rumasti ja kummassakin lajissa harvoin juniori on heti valmis olemaan lajinsa huipulla. On hehkutettu Komulaista ja onhan hän ikäluokkansa ehkä lupaavin lukkari, mutta silti selvästi lajin kahta parasta jäljessä edelleen. Sotkamossa vain muu ulkokenttä on niin kova, että Komulaisen pienet puutteet se paikkaa. Sikiö ja Surakka ovat kumpikin olleet lahjakkaita, mutta ei mielestäni ikäluokkansa top 3 lukkareita milloinkaan. Se ei tarkoita sitä, etteikö sieltä voisi nousta vaikka maan parhaaksi pelipaikallaan.
Voiko nuorille antaa sitten kritiikkiä, niin mielestäni voi ja pitääkin, ovat itse valinneet pelipaikkansa ja siinä on kestettävä myös kaikki ne paineet mitä se tuo tullessaan. Surakka tarvitsisi nyt erittäin laadukasta valmennusta, niin fyysistä, taktista kuin lajiosaamista, nyt Rasmus on vielä aivan raakile. IPV:n kannalta huono puoli on se, että nykyisellä tasollaan hän ei voita pelejä joukkueelleen ja jos hänestä kehittyisi huippulukkari, niin mies viedään silloin käsistä muualle suurella todennäköisyydellä. Haastava tilanne nimenomaan IPV:n kannalta.