Vs: IPV 2016
Ei se nyt niin tavatonta ole, että pitkällä karjellä pelataan ja pärjätään. Vuonna 1991 IPV:n mestaruus pelattiin käytännössä kuudella pelaajalla. Jopa niin, että jokeri Lörssä Lippojoen tärkein tehtävä oli käydä lyömässä häntäpään pelurit pois mahdollisimman pienillä vaurioilla. Tämän päivän tämän hetken IPV:n alkukauden ongelma lienee ollut se, että tuossa pitkässä kärjessä ei ole tullut vielä tarpeeksi onnistujia. Ville Huuhtanenkin on vasta heräilemässä.
On muuten kumma ilmiö, että nykyään ei ilmainen vaihto kärjen takana tunnu kelpaavan. Muhos-ottelussa vanhat herrat Ruli, Ipo ja Karre laskeskelivat, että IPV jätti toistakymmentä kertaa vapaan kyydin käyttämättä kärjen takana. Ja kuinkahan monta kertaa Ville Liukku on onnistuneen takapesien täytön jälkeen jäänyt kotipesään seisoskelemaan ja jopa polttanut itsensä seuraavalla lyönnillä.
Usein kuulee sanottavan, että se on sitä 80-90-lukua, mutta kyllä monilta osin samat asiat pätevät tähänkin asiaan. Etenkin, kun on kysymys pelin perusasioista.
Kuvaavaa on mielestäni Karra Kuusiniemen lausuma nykyistä ulkopelisumppua katsellessaan: " Voi,kun olisi aikanaan päässyt lyömään tuollaiseen ulkokenttään!"