Olen siis sitä mieltä, että Mäkinen onnistui viime vuonna hyvin ottamaan IPV:n potentiaalista lähes kaiken mahdollisen irti. Sitä en tiedä, miten Mäkinen onnistui kopissa psyykkaamaan joukkuetta oikealla tavlla. Katsoja näkee vain taktiikan ja lopputuloksen. Minulle on jäänyt mielikuva, että IPV pelasi aika rohkeaa ja yllätyksellistä peliä. Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että lähtökohtaisesti selvästi parempia joukkueita vastaan tällainen taktiikka on paras tuottamaan ainakin jaksovoittoja ja sitä kautta pääsyjä supervuoron ja kotareiden lottoihin. Rohkea peli on epäonnistuessaan hölmön näköistä eli lyödään vaihtotilanteissa joskus lähes menopesään jne. Rohkean pelin vastakohtana on ylivarovainen peli eli esim. turvataan tilanteen jatkuminen helpoilla linjalyönneillä. "Varman päälle " pelaamiseen kuuluvat mielestäni esim. palottoman ajolähdön aikalisät. Siinä muka juonitaan tilanne ja pyritään tekemään ratkaisut rauhassa. Samalla annetaan myös vastustajalle aikaa miettiä, mikä on todennäköisin tuleva yritys, kun lyöjäkin ja etenijä ovat tiedossa. Oma kokemukseni sanoo, etä aikalisien jälkeen tulos on yleisimmin huono. Eilen Kossu Jymy pelissä Kossu pääsi yrittämään toisen jakson lopussa voittojuoksua palottomassa ajossa. Kossu otti aikalisän ja lyömään asteli sitten jokeri Petteri Kortelainen. Tulos: kolme paloa.
Mitä Pulliaiseen tulee, olen pitänyt häntä keskimääräistä parempana pelinjohtajana. Käsitys lienee syntynyt hänen pelinjohtouransa alkuajoilta. Honoin puoli hänessä lienee se, että hän on liian tulisieluinen ja ajautuu energiaa syöviin kalabaliikkeihin. Sitä en tiedä, miten hän toimii kopissa. Montaa kertaa ei voi kopissa raivota ilman, että se vie kemiat joukkueeseen nähden miinukselle. Tapahtuiko ensimmäisenä Haminan vuotena näin, en tiedä.
