Imatra on itselleni jostakin syystä se "toinen seura", jota Meidän Jymyn lisäksi seuraan. Tämä kausi piti olla se kausi, johon satsattiin jopa vähän riskillä. Ok, korona tuli ja sotki vähän kaikkea, mutta niin sotki muillakin. Lisäksi kaikki on vielä hyvinkin Imatran omissa käsissä, mitään ei ole vielä menetetty pudotuspelien suhteen.
Imatran ongelma on Valle. Varmasti mukava mies ja edullinen, mutta hänen suurin ongelma on siinä, että yrittää keksiä sisäpeliä uudelleen materiaalilla, jolla ainut oikea ratkaisu on yksi pitkä kärki. Yrittää siis tehdä vähän samaa kuin Pennanen Joensuussa ulkopelin suhteen, mutta ihan eri materiaalilla. Nurmio, Lattu ja Jussila höystettynä etenijäjokerilla, pitäisi pesät saada täyteen, jollakin järjestyksellä. Sitten vaan ukkoa kotiin vuorotellen. Toivola, Partanen, Kosonen, Hyötyläinen. Ja jos ei onnistu, niin seuraavassa vuorossa suoraan ykkösestä uudestaan. Materiaali ei riitä, sanovat jotkut. Kyllä riittää, ei noilla muilla Imatran kanssa vikoista pudotuspelipaikoista taistelevilla ole yhtään kummoisempi materiaali, päinvastoin.
Se nyt vaan on niin, että menestyvässä joukkueessa kaikki ei todellakaan pelaa yhtä paljon. Eikä jokainen pj voi keksiä peliä uudelleen, varsinkaan Imatran materiaalilla.
Mutta jos vähän katsotaan tulevaan, niin Partanen lopettaa tähän kauteen. Pidän melkoisena itsestäänselvyytenä, että Nurmio ja Lattu vaihtavat isoihin valoihin, käytännössä ovat sellaisia pelureita jotka voivat lähes valita, mihin seuraan menevät. Hyötyläisen tähti on laskussa, hän voi hyvinkin jatkaa Imatralla. Jussila on osoittanut, että kunhan rahaa lyödään pöytään tarpeeksi ja vaimo hyväksyy pelikaupungin, pelaa Jussila missä vaan. Eikä se väärin ole. Hyvinkin voi jatkaa Imatralla, joskin en usko itse siihen. Mutta kärjen rakentaminen ensi kaudella tulee olemaan hankalaa, varsinkin jos joukkue ei saa nimekästä pelinjohtajaa ensi kaudelle. Imatran onneksi siellä on eräs J. Valkeapää, joka välillä vetelee sellaisia kaneja hatusta, että muut ovat ihmeissään.
