Kyllähän siihen vastaus löytyy. 90-luvun alkuun saakka seuran johdossa oli pieni, mutta todella sitoutunut ryhmä, joka painoi töitä nyrkit savessa, osasi asiansa ja lopulta onnistuikin. Mutta tämä ryhmän vähitellen jäädessä sivuun, ei, tarkalleen -94, löytynytkään samanhenkisiä vetäjiä. Löytyi kyllä nimiä, mutta valitettavasti useimmat hakivat IPV:stä lisäarvoa itselleen, mutta eivät ollleet valmiit käärimään hihojaan. Ja siitä kaikki lähti. Turha siis on nippeleitä eritellä tapahtuneeseen, kyllä näissä jutuissa on aina johdossa vika. Ja kappas vaan varsin pian IPV:n puheenjohtajuus ei ollutkaan kovin tavoiteltu tehtävä. Hatunnosto Janille siitä, että tarttui härkää sarvista tilanteessa, joka oli jo aivan kestämätön.