Täällä on sen verran käyty keskustelua, että hajanaisesti ajattelen niihin liittyen omiani sekalaisessa järjestyksessä.
Aiemmin mainittiin, että ensi kaudella Tahkolla ei olisi selvää ykköskärkeä, vaan kaksi tasaisempaa kärkeä. Ymmärrän mitä haetaan, mutta ei tuo nyt kuulosta kovin toimivalta. Sellaisia joukkueita, jotka pystyvät Superissa menestymään (sanotaan määritelmäksi vaikka välierätaso) ja pelaamaan tasaisesti kahdella kärjellä, on 2-3kpl. Tahkon materiaalilla jos lähdetään kahden kärjen tasaiseen peluutukseen, lopputulos on mitä todennäköisimmin pannukakku. Oleellista on löytää siihen ykköskärkeen ne parhaat pelaajat ja sen ympärille rakentaa. Toki nyt Tahkon rosterissa on niin paljon kysymysmerkkejä, että se paras pelaaja juuri tietylle numerolle voi vaihdella.
Mitä tulee kahdella kärjellä pelaamiseen, niin kaikista parhaiten kakkoskärkeä voi peluuttaa silloin, kun ykköskärjestä pelataan niin, että myös kakkoskärki pääsee pelaamaan. Ei siis kuten Tahkolla on perinteenä, että ykköskärki ensimmäisessä sisävuorossa hoitaa palot täyteen ja seuraavat kolme vuoroa lähdetään kakkoskeulasta. Jos jäädään kakkoskärkeen, siinä vaiheessa on tehtävä päätös joko sitoutua että kakkoskärki saa pelata tai sitten hypätään suoraan ykköskärkeen. Ei siis niin, että ne kakkoskärjen lähtökohtaisesti heikommin pelaavat (koska parhaat on siellä ykköskärjessä) tekevät palon alle ja sitten hypitään.
Ja kuten täällä todettu, Tahkon tulevan kauden suurimmat kysymysmerkit ovat vaihtopelissä. Kyllä, joukkueessa on useampi arpalippu, mutta aika vähissä ovat tehtaan takuulla toimittavat pelurit. Ikosen voi laskea sellaiseksi, siihen sitten oikeastaan jääkin. Pesonen on ollut nappikaudellakin sellainen ~55% ykköstilanteen purkaja, Kettusella ei ollut asiaa ykköskärkeen edes heikoissa Jusseissa ja Kuitunen ei ole mikään takuuvarma vaihtokone.
Periaatteessa vaihtopelin ei tarvitsisi edes välttämättä olla mikään ongelma. Joukkueessa on Kontio, Kyhyräinen ja Patova. Mutta ensinnä on todettava, etten usko Kyhyräiselle löytyvän roolia myöskään ensi kaudella. Ja tämä ei liity millään tavalla omaan mielipiteeseen pelaajasta, vaan johonkin pelinjohtokaksikon ajatuksenkulkuun, johon en viime kaudella päässyt käsiksi. Toisekseen, samainen pelinjohto on osasyy kolmikon penkin alle menneeseen kauteen: ei ollut luottoa, ei ollut roolia ja toistot omilta paraativäleiltä jäivät vähäisiksi. Toki Sande pääsi pelaamaan paljon, mutta varsinkin kauden alussa keulana. Kontio pelasi parhaat pelit ollessaan myös ulkopelissä päästessään rytmiin ja Kyhyräisestä nyt ei tarvitse sanoa mitään.
Sanotaan, että Nurmio, Kontio ja Kyhyräinen voisivat olla historiansa valossa keskimäärin 67% (eikä ole edes mitenkään yläkanttiin) pelaajia omilla paraativäleillään. Siinä tapauksessa kolmikko saisi kolmostilanteen ~30% todennäköisyydellä. Todellisuudessa etenijäjokerin ansiosta prosentit olisivat vieläkin korkeammat. Vaihdetaan numeroiden 2 ja 3 prosentit 55%, niin kolmostilanteen todennäköisyys on 20%. Vaikka matematiikka on suht karkeaa, puhutaan jo merkittävästä erosta. Varsinkin jos huomioidaan palojen merkitys myös myöhempien lyöjien peliin.
Toki sieltä ensi kaudella nousee varmasti esiin uusia pelaajia uudelle tasolle, mutta olisi helpompi rakentaa, jos olisi edes yhdet varmahkot palaset - tai ainakin palaset joiden rutiinitasosta olisi parempi käsitys.
