Jos puhutaan tuosta Kuosan viime kaudesta (miksei jo vähän aiemminkin), niin pitää ottaa huomioon myös aina rooli.
Kymmenkunta Joensuun peliä katselin männäkaudella, niin Kuosa tuntui välillä pelaavan etulukijana kolmasosaa koko kentästä. Ja kun lukkarina on Väliaho, niin edes aiemmasta terävöitynyt versio pakotti Kuosan pelaamaan vielä suurempaa roolia nimenomaan syvyyssuunnassa eteenpäin.
Eskelisen ulkopeli vakuutti viime kaudella siinä määrin, että väitän Kuosan roolin pienentyvän Joensuun viime kauden vastaavasta. Alanen pelaa niin isoa aluetta etukaaren tuntumasta, että tarvetta pelata tarpeettoman lähellä ei ole, mutta samaan aikaan Eskelinen tilkitsee linjan takaosaa vähintäänkin kiitettävästi, Kuosan ei tarvitse pelata kuin omaa palstaansa. Jos tuohon yhdistetään vielä Kona, niin keskusta on oikeasti sarjan top3-tasoa.
Aiemmin ulkopelistä esitettiin sama väite ja mielessäni tyrmäsin sen välittömästi, mutta tarkemmin ajateltua se ei olekaan ehkä haihattelua. Kulmapelaajina Ikonen ja Patova ovat vertailukelpoisia kilpakumppaneihin. Kontio on hyvä etupelaaja ja kopparipari Raesmaa-Nurmio jo nyt hyvä, Luka vain paranee kokemuksen karttuessa.
Kuosan tulo on Tahkolle erittäin iloinen uutinen, mutta vielä merkittävämmäksi se saattaa muodostua Joensuussa. Mikä on myös Tahkon kannalta merkittävää siinä mielessä, että ikuinen koetinkivi tulee selkä edellä vastaan, joskin ohittamiseen vaaditaan edelleen muutakin kuin vilkku päälle ja heiluttelu.
Sotkamo näytti taas tällä kaudella sen palloilulajien karun lainalaisuuden: hyökkäämällä voitetaan runkosarjoja, puolustamalla mestaruuksia. Kumpaakin osa-aluetta tarvitaan, mutta Tahkon kannalta suurempi ongelma on ollut ulko- kuin sisäpeli. Jo vuodesta 2007.