Eli alempaan jatkosarjaan hiomaan peli mestaruustasoiseksi, sitten kaadetaan säälipleijareiden jälkeen runkosarjan voittaja ja sen perään vielä pari muuta ylemmässä runkosarjassa itsensä piippuun pelannutta joukkuetta ja nostetaan poika ilmaan. 🤔😉
Elätellään nyt kuitenkin vielä toiveita siitä ylempään jatkosarjaan yltämisestä. Viikon sisään voi sitten jo todeta onko vielä suurempiin toiveisiin varaa vai ei. Ylemmän jatkosarjan kovemmat pelit antavat paremmat mahdollisuudet saada peli kohdilleen, jos se tällä kaudella ylipäätään vielä saadaan kohdilleen. Ja katsojia ylempi jatkosarja varmasti kerää reilusti enemmän ja sen myötä sekä parempaa tunnelmaa myös kotijoukkuetta tukemaan että enemmän niitä kallisarvoisia euroja. Uskon että ylempään jatkosarjaan päästessään Tahkolla voisi olla vielä mahdollisuudet mitalipeleihinkin asti (= otteiden parannuttava merkittävästi, mutta potentiaalia materiaalissa siihen on) vaikka aika kova paukku se olisikin, mutta alemman jatkosarjan kautta ponnistaen en usko Tahkon pääsevän puolivälieriä pidemmälle ja matka saattaisi katketa jo sääliplejareihinkin. Mutta katsotaan!
Kausi yhä nuori ja sitkeä usko ja toivo vielä siihen, että se seitsemäs sija sieltä olisi alkusarjasta vielä kammettavissa. Oman pelin kuntoon saamisen lisäksi se kyllä vaati otteen lipsumista joko Kiteeltä tai Joensuulta tai molemmilta. Ja silloin se ei tietenkään ole koskaan ideaalia, jos homma ei ole riittävästi vain omissa käsissä.
Kaikkinensa on kyllä varmastikin hyvin opettavainen kausi monellakin tapaa. Jos ajattelee positiivisesti niin ensi kauden joukkueen rakentamiseen, roolitukseen, treenaamiseen jne. toivottavasti saadaan muutoksia tämän kauden kipupisteisiin vastaamiseksi.
2000-luvulla Tahko on muuten jäänyt runkosarjassa seitsemättä sijaa heikommaksi vain kahdesti (runkosarjan 9. kaudella 2021 ja runkosarjan 11. kaudella 2018) ja tuolloin molemmilla kertaa Tahko pelasi sitten seuraavalla kaudella runkosarjan vitoseksi.
Kuka muuten johti Tahkon peliä tuolloin koko 2000-luvun heikoimpaan runkosarjasijoitukseen päättyneellä kaudella 2018? No eräs naispesiksen puolelta siirtynyt, ensimmäistä kauttaan miesten superissa peliä johtanut pelinjohtaja, Iiro Haimi. Ei nyt kuitenkaan voi tehdä suuria yhtäläisyysmerkkejä Pokelan tilanteeseen, koska Haimilla oli usean vuoden oma pelaajaura Superpesiksessä takana.
Manse-pelin jälkeen pysähdyin miettimään sitä, mikä on oman pelaajauran merkitys miesten Superpesiksen huippupelinjohtajalle. 2000-luvulla jokaisella miesten Superpesiksen mestarijoukkueen pelinjohtajalla on ollut pelaajatausta: kahta lukuunottamatta Superpesiksessä (tai sen edeltäjässä) ja kahdella muulla poikien Superpesiksessä ja Suomensarjassa. Ja tämän kauden miesten Superpesiksen ykköspelinjohtajista omaa pelaajataustaa löytyy 12 pelinjohtajalta: yhdeksällä Superpesiksessä, kahdella Ykköspesiksessä ja yhdellä Suomensarjassa. Ainoana poikkeuksena Tahkon Jarkko Pokela (kakkospelinjohtaja Österlund pelannut aikoinaan pari kautta Suomensarjaa).