Olen yleensä koettanut etsiä positiivisia puolia hävityistäkin peleistä, mutta nyt täytyy esittää varatumia erityisesti sisäpelin peluuttamiseen. Se on jotenkin jähmettynyt staattiseksi ja ennalta arvattavaksi, eikä aina peluutusvalinnatkaan ole olleet fiksuja:
- Nurmion peluuttaminen kakkosena Vikströmin poissa oltua on todettu virheeksi täällä jo useamman kirjoittajan toimesta. Nurmio ei ole lyöntiminaisuuksiltaan vaihtaja, ja hän tietää sen itsekin, mikä ei lisää itseluottamusta, kun siihen rooliin joutuu.
- Koitutustilanteissa järjestys on ollut Ikonen-Niemi-Korhonen. Ikosta on täällä vähän arvosteltukin, mutta kyllä tuo peluutus hänen osaltaan on ihan perusteltu. Sen sijaan viime peleissä on ollut nähtävissä, ettei Niemen lyönti ole ihan kohdillaaan, joten väliaikaisesti olisi voinut kokeilla Korhosta ennen Niemeä. Korhonen on sinänsä ollut Tahkon suurin pettymys toistaiseksi, mutta ehkä hänelle jääneet tilanteetkin ovat olleet vähän hankalissa paikoissa (usein kaksi paloa alla, ja aika usein myös etenijä on irronnut kolmoselta ennen kuin Korhonen on päässyt kunnolla edes yrittämään). Ehkä hän kaipaisi parempia tilanteita ratkottavakseen, jolloin lyöntikin voisi löytyä.
- Jos kenttä on tyhjänä nron 3 jälkeen (niinkin joskus käy), hypätään Ikosen yli ja aloitetaan Patovasta, mutta tällöin ei kuitenkaan käytetä Vierimaata ennen Patovaa. Ymmärrän, että idea on säästää häntä kakkoskärjen tarpeisiin, mutta siellä kuitenkin Kuitunen menee yleensä ihan hyvin kentälle. Jos Patovan kuitenkin annetaan lyödä tuossa tilanteessa, niin olisi kyllä suotavaa, että hänellä olisi siirreltävä etenijä edessään. Patovalla on läpilyöntipelotetta parhaimpien aikojen Nikkasen tapaan, joten tilanteen luominen hänellä olisi kohtuullisen helppoa.
- Ylipäänsä Tahkon sisäpelin pyörittämistä voi ennakoida tällä hetkellä etukäteen miltei lyönti lyönniltä, ja jos siihen tällainen tavan katsoja pystyy, niin eiköhän vastassa olevat joukkueetkin.