Uudelleen: Iso kiitos Tahkolle kaudesta!
Kirjailin tässä omaksi iloksi arvosanoja, niin laitetaan nyt tänne asti. Arvosana on yhdistelmä ennakko-odotuksia, roolia ja onnistumisia. Ei siis suora vertailu pelaaja toiseen, vaan peilaten moneen asiaan.
Lauri Vierimaa 7: Jos laskee, että Vierimaa pelasi ensimmäisen täyden kautensa Superissa 2010, tämä oli Laten kymmenes kausi Tahkossa, onnistumisprosentti ykköselle uran kolmanneksi huonoin ja huonoin viiteen vuoteen. Toki Vierimaa joutui pelaamaan ajoittain kakkoskärjessä, mikä vaikuttaa prosentteihin jossain määrin, mutta Tahko pelasi niin aktiivisesti myös perästä, että merkitys on pieni. Oikeastaan Vierimaa määritti, pelataanko kakkoskärjestä vai hypätäänkö keulaan. Kohtalainen kuvaa Vierimaan kautta todennäköisesti kaikista parhaiten
Rouhiainen 6½: Prosentit samaa luokkaa Vierimaan kanssa, vähän paremmat. Jäi kuitenkin reippaasti viime kauden lukemistaan. Ulkona oli kokonaisuudessa ihan kelvollinen, vaikka välillä näytti itseluottamus olevan kateissa ja jokunen läpäri Rouhin tontilta upposi. Jos Tahko olisi rakentanut ulkokentän puhtaasti parhaiden pelaajien varaan, kakkoskopparin paikka olisi kuulunut Rouhille. Ero Haukkaan oli kuitenkin niin pieni, että jokerina peluuttamalla sisäpeli voitti enemmän kuin ulkopeli hävisi. Uutta itseluottamusta vain rakentamaan talveksi. Rouhi ei ollut noin huono, mutta odotukset olivat korkealla
Hokkanen 9: Ulkokentän esitykset nostavat Hokkasen kiitettäväksi. Vaikka kauden loppu oli mollivoittoinen, isossa kuvassa Hokkanen näytti jo pystyvänsä hoitamaan numeron kaksi roolia. Jalat käy ja parhaimmillaan lyöntipelaaminen on monipuolista ja koviakin lyöntejä mahtuu joukkoon. Joukkueen toiseksi eniten kärkilyöntejä, eniten ykköstilanteen purkuja ja etenijätilaston Superin kärkikympissä 50 tuodulla juoksulla. Oli myös yksi niistä harvoista pelaajista, joka käytti vapaita lyöntejä rajoihin ja siitä osoituksena 5 kunnaria
Vartama 8½: Olisi ehkä ansainnut kiitettävän, mutta sisällä tuli liian usein otteluita, joissa mikään ei onnistunut koko pelissä ja sitä kautta joukkeen tilanteen rakentelu kuivui karusti kasaan. Parhaimmillaan haastoi ulkokenttää laajasti, heikoimmillaan jankkasi vasurina koukkunäppiä kakkosrajaan. Ykköstilanteen purkaminen oli jo sen vuoksi heikkoa, kun parasta asetta ei pääse käyttämään, jos pitäisi lyödä näppiä menopesän puolelle. Hokkasen tapaan pystyi vaihtotilanteissakin lyömään jatkeille tai koppareiden eteen rohkeasti. Ulkona koko sarjan eliittiä
Nikkanen 6½: Oli tiedossa, että rooli pienenee kun Korhonen palaa jokerinuttuun. Silti oli kiistaton pettymys, että viime kaudella 12 kunnaria ja 218 kärkilyöntiä takonut Nikkanen oli lyöjätilastossa vasta 29. ja kärkilyöntejä tuli tilille 80 vähemmän kuin viime kaudella. Kokonaisonnistumisprosentti oli yli kymmenen yksikköä huonompi kuin edelliskaudella, vaikka kotiutustilanteita (vaikeimpia) oli suhteessa vähemmän. Kotiutusprosentti oli kuitenkin edelleen yli 50%, joten syyttävä sormi osoittaa kyllä vahvasti myös Korea palvelleeseen Haimiin/Lehtoon. Koko kauden näytti, että tukijalan pitävyydessä oli jotain vaivaa, kun ei saanut käännettyä kakkospuolelle juuri yhtään vaarallisia lyöntejä
Huusko 8: Ei kehittynyt kauden aikana niin paljoa kuin toivoin ja oletin. Ennen kauden alkua kirjoitin, että Huusko on lukkarirankingissa alempaa keskikastia, mutta edellytyksiä on nousta sinne haastajajoukon kärkipaikoille - näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan edelleen sanoisin Huuskon olevan lukkarirankingissa alempaa keskikastia (edellä ainakin Heimonen, Väliaho, Kivipelto, Puhtimäki, Kosonen, Lassila, mutta myös Itävalo. Liukku pelasi todella hyviä pelejä Kiteellä). Taantui joukkueen mukana ja syöttäminen on edelleen aika raiteilla kulkevaa. Sisällä ehdottomasti positiivinen yllätys ja muutenkin positiivisen oloinen hahmo
Patova 7½: Oli sisällä jos jonkinmoisessa roolissa, mutta ei tuntunut kuitenkaan löytävän paikkaansa. Vasurilla hyviä aseita jokaiseen tilanteeseen, mutta suoritusvarmuutta oli vaikea hakea, kun rooli vaihteli aina ykköstilanteen purkajasta varakotiuttajaksi. Ulkona pelasi hyvän kauden ja vartioi Pihkalan vaativaa kolmosrajaa/-luukkua kiitettävästi
Kettunen 7: Kuvastaa hyvin Tahkon kautta. Kauden alussa sai onnistumisia sisällä ja ulkona, ja hetken jo näyttikin nousevan vakituiseen rooliin myös sisällä. Vastuu väheni ja samalla ovenavauksella meni myös suoritusvarmuus sekä sisällä että ulkona. Juhannuksen kieppeillä kehuin kasvanutta pallovarmuutta, mutta loppukaudesta linjassa näytti ajoittain olevan vain yksi pelaaja (Vartama), kun Kettunen ei päässyt rytmiin mukaan. Hieman yllättäen rytmi katosi, kun Tahko palasi ulkopelaamisessaan lähemmäs peruspeliä syötöstä liikkumisen sijaan
Haukka 7½: Niukasti odotukset ylittävä kausi, kun valtasi kakkoskopparin paikan. Ei säkenöinyt ulkona, mutta suuria virheitä tuli ehkä vähemmän kuin paikasta taistelleelle Rouhiaiselle. Sisällä oli turistiluokkaa koko kauden. Lyönneissä ei ole voimaa ja rooli oli jokeriaikoina täysin hukassa. Liian hidas etenijäjokeriksi, liian epävarma vaihtajaksi ja kotiuttamista ajatellen puuttuu ruutia/voimaa lyönneistä. Pahimmassa tapauksessa ei mahdu ensi kaudella lainkaan pelaavaan kokoonpanoon, kun Rouhiaista lienee pakko istutella uudella itseluottamuksella takaisin koppariksi
Kauppinen 7: Perusvarmaa pelaamista. Teki yhden kauden komeimmista ulkopelisuorituksista ottamalla syöksykopin etukaaren tuntumasta, mutta toisaalta isossa kuvassa olisi kaivannut enemmän aggressiivisuutta pelaamiseen. Sen oli huomannut myös pudotuspeleissä JoMa, joka hyökkäsi aika surutta Matun kimppuun. Sisäpelin roolin olemattomuutta ihmettelen syvästi. Nopeajalkainen pelaaja, jolla on pahimmillaan suht vaarallinen kääntökakkosluukkuun/-rajaan. Suht samanlainen ranteella käännetty lyönti, jolla Miikka Matikka nousi mestaruussyksynä kaikkien tietoisuuteen. Junnuissa pelaa kovilla prosenteilla ja jo sen vuoksi ihmetyttää, ettei saanut missään vaiheessa mahdollisuutta
Korhonen 8: Ei saa kiitettävää lähinnä Haimin peluutuksen takia. Lyöjätilaston kärkipään ukko, mutta viime kauteen verrattuna kotiutusprosentti oli 7 prosenttiyksikköä heikompi ja vähemmillä yrityksillä tuli enemmän paloja ja haavoja kotiutuksissa kuin viime kaudella. Itse asiassa kotiutusprosentti oli lähes identtinen Nikkasen vastaavaan. Paloja mailan varressa enemmän kuin yhdelläkään muulla Superin pelaajalla - ja vielä aika selkeällä marginaalilla (177 vs. Dahlströmin 156). Kun oikein tarkasti katsoo, niin Korellahan oli enemmän paloja mailan varressa kuin kärkilyöntejä.
Wahl 8: Yksi joukon vaikeimmin arvioitavista. Hyvä esimerkki pelaajasta, joka vaatii vastuuta ja luottoa onnistuakseen. Alkukaudesta vastuuta ei tullut ja suorittaminen oli puskemista. Loppukaudesta sitten harvoja tasoaan nostaneita pelaajia, kun sai yhteen kärkeen siirryttäessä enemmän vastuuta. Oli koko joukkueen paras kakkostilanteen purkaja (75,3%) ja olisi ollut erikoismiehenä tärkeä pala, jota Haimi ei käyttänyt riittävästi, kun muiden paitsi Korhosen kohdalla piti vältellä paloja. Jotkut puhuivat kauden aikana Wahlista seuraavana kotiuttajajokerina, siihen en näe edellytyksiä tuolla 36% onnistumisprosentilla, mutta ei kyllä haittaisi vaikka Wahl joukoissa jatkaisi
Pelinjohto 6: En ole tyytyväinen, se on varmasti käynyt kaikille selväksi. Isot puheet iloisen tahkolaisen pesiksen palauttamisesta Hyvinkäälle, lopputuloksena piperrystä ja varman päälle pelaamista. On jotenkin kuvaavaa, että ykköskärjen vaihtajina käytännössä koko kauden pelanneet Hokkanen ja Vartama saivat aikaan yhteensä 115 paloa lyöntivuoroillaan, Korhonen yksinään sen 177. Mitä tuohon iloiseen tahkolaiseen peluuttamiseen tulee, jotain viitteitä voi hakea tämän kauden kunnarisaldosta: kaikkiaan 22 kunnaria. Alavireinen viime kausi tuotti 34 kunniajuoksua. Kyllä, kaikilla ei käynyt keppiin, mutta väittäisin lukujen korreloivan suoraan yritysten määrään - ei ollut tarvetta yrittää läpi, kun Korhonen oli kokoonpanossa.
Ajoittain Tahko esitti pelaavansa aktiivista ja rohkeaa pesistä. Esittämisellä tarkoitan merkin siirtämistä ja vapaiden lyömistä rajoihin, mutta sitten merkin ollessa päällä lopputuloksena oli usein piiperrystä. Kun katsoo noita top4-joukkueita, niin siellä lyödään nimen omaan merkistä kovia ratkaisuja: saumoja puhki, rajoihin, koppareiden eteen, jatkeelle. Tahkossa lyötiin samoja lyöntejä vapailla ja sitten kovassa paikassa yritettiin vain pelastaa tilanteen jatkumista. Jos Tahko haluaa nousta nykymateriaalilla haastamaan top4-joukkueita, täytyy niitä rohkeita suorituksia tulla myös merkistä. Onhan se nyt ulkokentällä aivan eri asia pysäyttää rajasta, jos on oikea paine tehdä palo, eikä pääasiallinen tehtävä ole pallon pysäyttäminen. Jokainen pesäpalloilija voinee vahvistaa, että suorittaminen muuttuu, kun korvan juureen särähtää "lähti".
Toki pelinjohdossa tapahtui myös paljon positiivista. Rantanen toi aivan uuden ulottuvuuden kaarelle ja varmasti myös ulkopeliin. Ulkopeli olikin pitkiä pätkiä loistavalla tasolla, mutta totaalisia nukahdusvuoroja mahtui mukaan. Tuo kertoo enemmänkin henkisen kantin heikkoudesta kuin pelillisistä ongelmista. Paljon oli huippuluokan lyöntejä, mutta niitäkin saa poimia pois. Myös sisäpelissä oli etenkin kauden alussa loistavaa tekemistä, mutta jotenkin tuntui että tyytyväisyys valtasi joukkueen ja tyydyttiin toistamaan niitä omia parhaita ja lopulta pelistä tuli yksitoikkoista ja ennakoitavaa. Siihen ei sitten löytynytkään enää ratkaisuja kauden lopulla, vaan paletti sekosi totaalisesti, kun ratkaisuja etsittiin kaikin keinoin.