Kaksi mahtavaa ja tärkeää voittoa, kantaa tulevaisuuteen!
Mikä Brandtin lyönneissä mättää? Muistan huomanneeni jo muutama vuosi sitten A-poikien peleissä, kuinka kovaa hän löi. Eikö osu keppiin kunnolla?
Brandtin lyöntivalinnat ovat aivan käsittämättömiä. Kaikki vapaat lyönnit järjestäen kilometrin korkuisena 10 metriä yli/ohi ruudusta. Kun se Brandt tosiaan lyö kovaa ja viime vuonna junnuissa löi useampia kunnareitakin, niin en kyllä keksi kenen valinta on tälläkin kaudella lyödä pelkkää laitonta kumuraa. Ihan hirveän pitkään tuskin menee millekään ulkokentälle läpi tuo kaksi kumuraa ja kolmannella näppi. Eilen koitin miettiä pelin tiimellyksessä Brandtille sopivia lyöntipaikkoja, niin ei tullut kyllä yhtään sellaista mieleen, missä Brandt ei olisi käynyt lyömässä. Yksi-kaksi lyöntivuoroa pelin aikana on jokerin hukkakäyttöä, varsinkin kun pelissä on kokonaisuutena ongelmia. Näissä parissa pelissä, varsinkin eilen, Vierimaa oli tosin ulkona hyvä.
Muutenkin kaipaisin vähän enemmän uhkaa rajoihin. Esimerkiksi Vartaman lyöntivuoroilla pisti pari kertaa silmiin, kun sieppari lähti täydellä vauhdilla syötöstä vastaan ja oli alle kahden metrin päässä rajasta, kun lyönti lähti. Pari kertaa kun lyö täydet siihen kakkosrajaan, niin seuraavalla lyöntivuorolla voi huomattavasti rauhallisemmin pudottaa näppiä siihen siepparin eteen. Samaten Vartaman läpilyöntiuhkaa ei arvostettu yhtään, kun katsoi koppareiden sijoittumista. Ykköstilanteessa PattUn kolmoskoppari pelasi järjestäen aivan takarajan kulmasta. PattU oli lukenut oppimateriaalin sen verran hyvin, että ei tarvinnut mitään läpäreitä pelätäkään.
Huuskon vahinkovääristä olen samaa ja eri mieltä. Suoritusvarmuutta pitää parantaa, mutta ei osa niistä vääristä ole mitään täysiä vahinkoja, vaan KT pyrkii käyttämään lautasta todella aggressiivisesti. Jopa niin aggressiivisesti, että tekee sen väärän uhalla. Joskus osuu, joskus ei - en olisi huolissani kyllä tästä. Juuri lautasella pelaaminen on nykypäivän lukkaroinnissa omissa papereissa jopa tärkein osa, tärkeämpi kuin taktiset väärät. Syötön sijoittamisella pystyy pelaamaan esimerkiksi vastustajien parhaita lyöntejä pois tai auttamaan ulkokenttää sijoittumaan tekemällä tietyn suunnan leikkurit mahdottomiksi. Parikymppinen jannu ehtii vielä löytämään kauden aikanakin sitä suoritusvarmuutta.
Hokkasen pomppupeli on kyllä hieno tahtotila, mutta ei tuota nyt voi isossa kuvassa vielä kehua. Eilen ykköstilanteen purku 2/5 ja toinen kärkkäreistä oli täysin Rouhiaisen ansiota, kun teki laittoman jälkeen tosissaan töitä ykköselle palaamiseen ja näkemättä edes kunnolla lyöntiä lähti hakemaan vaihtoa. Rouhiainen on yksi röyhkeimmistä etenijöistä, mitä Tahkossa on pelannut pariin vuosikymmeneen. Vade oli ajoittain yhtä röyhkeä, mutta Rouhiainen haastaa jokaisella lyönnillä. Lasken kunnarinkin sen piikkiin, että ulkokentällä oli pakko suorittaa tuossakin. Jos lyöjä olisi ollut Vierimaa, ei kundi olisi poistunut tuolla lyönnillä edes kotipesästä, niin ulkokenttä olisi saanut rauhassa suorittaa. Toinen Hokkasen kärkilyönti oli pomppu, joka aukesi keskelle kohtaan, jossa ulkopelaajaa ei ollut. Mutta uskon myös pomppurutiinin löytyvän kauden aikana.
Jos minun olisi pitänyt eilisestä pelistä valita palkinnot, Rouhiaisen jälkeen kakkospalkinto olisi mennyt Vartamalle. Näkee taas ulkokentän aliarvostamisen noissa palkintoraatien touhuissa. Korhonen kyllä kävi lyömässä pari tärkeää pinnaa, mutta Vartama dominoi ulkokenttää miten tahtoi. Samaten nuorista on pakko nostaa esiin Kauppinen, joka pelasi todennäköisesti parhaan ulkopelinsä Tahkossa. Ja kehutaan nyt sitten vielä Patovaa, kun kerran nuoriso-osasto on nyt kehuttavana.
Tahko voisi koittaa houkutella Lauri Kaartokallion pelaamaan one-more-year. Juuri tuollaiselle pelaajalle olisi tilaus tämän päivän Tahkossa. Teemu Vuoristokin menisi heittämällä tuohon kokoonpanoon etenijäjokeriksi, mutta minua ei kyllä haittaa, vaikka pelaakin koko kauden Kinnarin Pesiksen riveissä. Fysiikka on edelleen aivan huippuluokkaa ja etenemisnopeudessa olisi Tahkon kolmen nopeimman pelaajan joukossa.
Pelijärjestyksestä olen pohtinut jo sellaistakin, että jos joukkueeseen tulisi etenijäjokeri (ulkokentältä tai muualta), haluaisin nähdä kärjen muodossa Rouhiainen - Hokkanen - Nikkanen - Huusko. Tuossa skenaariossa sitten etenijäjokeri ja Wahl olisi aggressiivisemmassa käytössä. Kakkoskärki muodostuisi sitten Vierimaa - Vartama - Patova. Jos Late olisi se etenijäjokeri, niin Kauppistakin voisi kokeilla numerolla 5. Nyt tämä kahden kärjen pelaaminen on vähän köykäistä, kun ei leveys riitä viiden miehen kärjellä siihen, että kakkoskärkeen riittäisi laatua.