Lopputurnaus ei anna ehkä täyttä kuvaa Tahkon suorittamisesta tällä hetkellä. Välierät Joensuuta vastaan oli tiukka vääntö, mutta kenttä oli kuin olisi superpallolla pelannut ja Putte nyt ei tunnetusti tarvitse edes kovaa kenttää pomppupeliinsä. Nyt vain ei tarvinnut lyödä edes rajaan, vaan riitti sinnepäin, kun pomppu nousi niin korkealle. Kruununa kotarin keskipomppu, josta ei tullut edes pesäkilpaa, kun pallo vain leijaili.
Kempelettä vastaan taas touhu kaatui räpylävirheisiin. Sekä Haukka että Kettunen haparoivat räpylässä ja Kempele kiitti, kumarsi ja paineli pronssille.
Laitetaan vielä huomioita:
- Kore on edelleen hurja tykki. Välillä sijoitteli saumoihin, välillä kovaa rajoihin ja välillä vastustamattomia kumuroita. Kummassakin pelissä kotiutukset 4/8 ja kolmosvaihdot 100%. Olisi voinut olla parempikin, mutta yksi Pihkalassa varmasti kunnariin johtava lyönti kimposi seinästä suoraan ulkopelaajan käsiin
- Vartama pelasi jo paremmin. Ei mikään varma ykköstilanteen purkaja, mutta monipuolisti lyöntivalikoimaansa pelkän näpyn lisäksi
- Wahl oli pettymys. Kolmosvaihdot 50%, mutta varsinkin Joma haki pienet pois aivan surutta. Ei varmaan haittaisi, vaikka loisi välillä uhkaa lyömällä kovia rajoihin
- Ulkopeli kaipaa kyllä Vierimaata. Joko Kauppisen tilalle etukentälle tai Haukan tilalle linjaan. Kumpikin pelasi epävarmasti räpylässä, Haukka ehkä vielä pykälän heikommin. Kettunenkaan ei häikäissyt, mutta sai palloja kiinni varmemmin
- Huuskosta ei ole juuri uutta sanottavaa. Jomaa vastaan oli suht tekemätön paikka, kun Puten pompuilla kerkesi katsomaan vielä lyönnin ja kerkesi helposti pesään