Jotta en vaikuttaisi ylioptimistiselta suhteutan kommenttini vaikka Jymyn pelilliseen tasoon eka jaksolla. Eli että ei se hyvilläkään peli ole aina kokonaisuutena hyvää, joten yksittäisiäkin hyviä asioita voi nostaa esiin. Ja toiseksi suhteutan muös omiin pelkoihini, joita niitäkin on ihan riittämiin, vaikken ole niitä juuri täällä esiin tuonutkaan. Tänään niitä hyviä asioita oli Tahkon pelissä:
- Nikkasen lyönnit. Pelkäsin talven harjoiyuspelien jälkeen, että on kadottanut lyöntinsä, mutta kyllä se siellä näyttää olevan tallella, vaikka parantamisenkin varaa on vielä paljon.
- Mahlamäen kaksi koiutuslyöntä toisen jakson oliko toisessa vuotossa. Niistä ensimmäisen mailamies nukkui, mutta toinen identtinen tuotti tulosta. Talvella kerrotun mukaan Tahkon lyöjäpuolen miehet ovat olleet Eerikäisen opissa, ja kyllähän nuo sivallukset olivat kuin Simon parhailta vuosilta. Toinen asia tietysti on, että yksittäiset onnistumiset eivät pitkälle joukkuetta kanna. Mutta onpahan tiedossa, että lyödä kaveri sinänsä osaa.
- Lyöntijärjestyksen muutokset oli hyvin ajateltu ottaen huomioon pelipaikka ja lyöjien ominaisuudet. Näpyillä pitikin tuolla kentällä yrittää, ja niissä Hokkanen ei ole kakkosena parhaimmillaan. Myös kärjen pidentäminen niin, että Nikknen oli vitonen, oli perusteltua. Ei sekään kyllä tuolla kentällä auttanut siinä, että hänelle olisi saatu kotiutustilanteita (saatiinko yksi lopussa).
Edelleenkin sama kokonaisanalyysi kuin aiemminkin: yksittäisiä hyviä suorituksia siellä täällä mutta vain siellä täällä. Seuraavat pelit näyttävät, muuttuuko kuva, kun vastustajat vähän helpottuvat.
Kun aloin kirjoittaa vain hyvistä puolista, en sano lukkaripelistä mitään.
