Vs: Hyvinkään Tahko 2017
Itse asiassa mua on kaikesta huolimatta kiinnostanut Tahkon tekeminen tällä kaudella enemmän kuin parilla edellisellä. Syynä yksinkertaisesti nuoret pelaajat. Enemmän olisi pitänyt mainostaa tätä kautta "uuden Tahkon tulemisena". Toki nuorille pojille sattuu vielä räpylässä virheitä, mutta parhaitenhan ihminen oppii epäonnistumalla.
Eilisessä pelissä oli mielenkiintoista taas kerran todeta Puhtimäen kyvyt mailan varressa. Kokonaisuutena lyöntijärjestys oli mielestäni hienosti rakennettu. Kärjen käyttäminen muodossa Hokkanen - Wahl (J) - Nikkanen - Puhtimäki toimi paremmin kuin moni muu yhdistelmä tällä kaudella. Sirviöltä oiva veto laittaa myös numeroksi yhdeksän "piilokärki", jota voisi käyttää tilanteessa, jossa jokereita ei olisi käytettävissä tai lyöjät muuten vaan vähissä. Ikävä kyllä Carlson on vain täysi turisti mailan varressa tällä hetkellä. Hupaisin tilanne oli, kun tämä ei niin pompusta tunnettu jannu löi 1-2-tilanteessa kakkosrajaan pompun, joka nousi ~1,5 metriin. Aivan turha palo, jos et osaa kuin kentällemeno -räkäpompun, älä käytä sitä vaihtotilanteessa. Kyllä, huono osuma, mutta silti. Toisella jaksolla Kettunen onnistuikin sitten tuossa piilokärkenä kertaalleen.
Toinen murheenkryyni on sitten tuo Harju. Ymmärrän kyllä, että Jukkis on noilla voimakumuroillaan todella haastava lyöjä, sarjan paras. Silti olen pettynyt Harjun ensimmäisen jakson peliin. Hotakaisen avausjuoksu olisi ollut aivan poltettavissa, mutta Harju heitti pompun kautta. Olen niin monta kertaa nähnyt Harjun viskaavan pallon helposti ilmassa kotipesään, että ihmetyttää, kun nykyään lähes poikkeuksetta pallo pomppaa n. 4 metriä ennen kotipesää. Mailan varressa pelasi todennäköisesti Tahko-uransa parhaan pelinsä, silti suuressa kuvassa haluan ehdottomasti nähdä Harjuvaaran vähintään kokeilemassa kopparina.
Nikkanen on kyllä ihmemies. Vaihtotilanteissa pallo käy keppiin todella kovalla varmuudella, kotiutustilanteissa osuu jatkuvasti alapalloon ja lopputuloksena leijakoppi.