- Viestejä
- 4,133
Niin, kyse oli ilosta, ei katsojamääristä. Ottelua voi katsoa vaikka 10 000 henkeä, mutta iloa ei tunne juuri kukaan, jos oma joukkue ei pärjää. Ainakin itse tunnen iloa, kun peli sujuu, tulee voittoja ja katsomossa on mukavaa. Vielä enemmän iloa tunnen, jos tätä tapahtuu merkityksellisissä otteluissa. Kaikkein eniten iloa tunnen, kun tärkeitä sijoituksia ratkottaessa pärjätään. Iloa tuntee myös siitä, kun ollaan hyvillä enteillä mukana menossa ja matkalla kohti toivottuja tavoitteita, vaikkei niiden saavuttamisesta olekaan mitään varmuutta. Odotuksen jännitys ja yhteinen hyvä fiilis kannattajakunnassa tuo pitkäkestoista iloa. Kuitenkin voi käydä niin ja on turhan usein käynytkin, että matkaa tehtäessä pitkään jatkunut ilo lässähtää siihen vihoviimeiseen peliin, joka hävitään. Matkalla tuohon pisteeseen on kuitenkin lopun pettymyksestä huolimatta kertynyt iloa roppa kaupalla, mitä lopun pettymys ei enää voi kokonaan pyyhkiä pois.Niin mikä se ilo urheilun katsomisessa sitten on. Itse luulen, että aika moni vakiokatsoja ei jaksaisi ykköstä katsoa vuodesta toiseen jos HP ei välillä lunastaisi brandilupausta ja nousisi pelaamaan superia.
Ei noiden ykkösen kärkiseurojen katsojamäärät isoissakaan kaupungeissa niin kauhean korkeita ole kun on ykköstä pelattu yhtäjaksoisesti useita vuosia. Vaikea uskoa että haminalainen katsoja olisi erityisesti erilainen, superpesistä on tarjolla lähellä ja yläsarjojen välillä jopa veikkausliigan futista jopa lähenpänä.
Kuinka pitkä yhtäjaksoinen kausi sitten näkyisi jo katsojamäärissä niin vaikea sanoa. HP nousi ykköseen korpivaellukselta 2010, 2011 taivuttiin AA:lle (sigh) nousukarsinnassa otteluin 3-1 ja viimeisessä ottelussa oli Kitrolla 1428 katsojaa. HP:n keskikatsojamäärä putosi seuraavalle kaudelle 814 => 667. Seuraavana vuonna peli kulki ja katsojia oli mutta nousua ei tullut.
2018 oltiin superissa ja huonosta loppukaudesta huolimatta katsojakeskiarvo oli superin kuudenneksi paras 1545, samoin 2021 HP oli kuudenneksi seuratuin superin kotijoukkue ja ei ne niin kauhean iloisia kausia Vallikentän katsomossa olleet.
Kun HP useimpina pelikausina näyttää olevan matkalla kauden päättävään tavoiteltuun lopputulokseen, uskon paikan päälle vaivautuvien katsojien saavan lippujen vastineeksi iloa, vaikka sitten viimeisin ilo mahdollisesti jääkin saamatta. Taaperrus Superissa ja tippuminen tuskin ovat olleet iloa kerryttäviä, vaikka Vallikentälle runsaslukuisesti kerääntyneet katsojat ovat sitä pelistä toiseen lähteneet toivorikkaina hakemaan.