Kävin mestoilla. Jos osaisin tiivistää kuten
@Sijais-Leija niin sanoisin, että olihan läpsyttelyä molemmilta, mutta sitten loppupuolella peliä HP sai enemmin ryhtiä sisäpeliinsä ja vei voiton ansaitusti 0-1(2-2,3-6)
Pidemmällä kaavalla sanoisin, että ekalla jaksolla ei tahtonut sisällä onnistua mikään ennen viimeistä vuoroa ja vain ulkopelissä kolmostilanteen pitäminen esti jaksotappion. Kopla teki (taas) juoksunsa ekalla jaksolla ottamattomilla välilyönneillä mutta muuten takasta puolustettiin hyvin.
Toisella jaksolla ryhdyttiin viimein lyömään enemmin mutta ei vieläkään niin että jäisi erityisesti mieleen mutta kuitenkin niin että varsinaisia antautumisia ja toivotaan toivotaan ratkaisuja ei enää niin paljoa tullut. Koplan tullessa neljännen tasoittavalle peli oli 1-6 ja se Koplan ainokainen oli nollatilanteen kakkosrajapuhkaisu joka kimposi betoniporsaasta tai mainosaidasta yllättäen pallo hakemassa olleen Vuorelan täysin, osittainen kenttämestarin erikoinen siis.
Ei siis mitenkään valmista mutta onnistumisia kuitenkin. Ulkopeli mukiinmenevää mutta ei mitään hohdokasta. Kopla sai kyllä ihan liikaa kolmostilanteita mutta koplan kotiutukset olivat sen verta ponnettomia että HP:lla ei suurempaa hätää ulkona ollut. Sisäpelissä töitä riittää edelleen mutta ei kait kukaan tätä valmiiksi luullut.
Koplasta erottui paitsi asenteeltaan niin myös suorituksiltaan positiivisesti Ville Pesu.
Mutta voitosta pelattiin ja se otettiin ja hyvä niin.
Pari viikkoa ja sitten ollaan pelattu ihan oikeastikin.