Vaihtoehtoja taitaa olla kolme:
1. Parannetaan flipperiä, lisätään kimmottavaa materiaalia ja väkäsiä joihin osumalla sisäjoukkueen "flipperiä kontrolloiva" pelaaja (.. uusi rooli lajiin ..) voi pongauttaa pallon vielä kauemmaksi. Reunoille voisi lisätä myös välkkyviä kohtia joihin osumalla saa juoksun, sekä erilaisia jousia ja vietereitä, sekä metallikourun joka vie köyhälampeen.
2. Tehdään siitä niin hyvä kuin mahdollista ennen ympäristön valmistumista: tehdään relevanteilta osin kaikkialle samanlainen leikkaus aitaan kuin 2 puolella on nyt ja korotetaan hiekalla pinta sen betonin tasalle tai leikataan betonia alemmaksi, sekä upotetaan sen näyttötaulun jalusta maan alle. 2 puolella pitäisi olla sitten joku portti mistä pallon voisi edes teoriassa hakea.
3. Odotetaan ympäristön valmistumista ja pelataan flipperi-häkissä siihen asti.
Ainakin Roihuvuoressa kentän pinta on ilmeisesti säästynyt pahemmilta kolhuilta, vaikka sitä ei ole lähdetty agressiivisesti aitaamaan ja betonikaukaloimaan. Kausikortti on ja käyn kyllä peleissä näinkin, mutta touhussa olisi enemmän tolkkua jos kenttää hieman muokattaisiin. Ei tosin sääntöjen puitteissa ilmeisesti enää mahdollista. Laajempi lajifilosofinen kysymys liittyy sitten olosuhteiden hyväksymiseen (elleivät kirjaimellisesti fyysisesti vaarallisia), eihän tenniksessäkään massalla pelattaessa ns. "virhepompusta" valittava pelaaja ole tainnut ymmärtää homman luonnetta.