- Viestejä
- 205
Tätä minä juuri tarkoitinkin. Lopettavatko ne todelliset potentiaaliset tulevaisuuden kyvyt Ankkureissa liian nuorena, jotta heistä ehtisi niitä helmiä muodostua? Ilmeisesti jossakin tällaisessa Alajärvellä täytyy tökkiä, kun vuosikymmeniin ei huippuja ole saatu aikaiseksi. Aikuistasolle jatkavat ehkä vain syystä tai toisesta jo hyvin pienestä pesäpalloinnostuksen saaneet, joiden lahjat eivät kumminkaan riitä rivitason superpesispelaajaa kummemmaksi.
Kysymys ei ole vain muutamasta huonosta vuodesta. Kyse on yli 20 vuodesta jona aikana jokin on systemaattisesti mennyt pieleen vuodesta toiseen.
Minusta Alajärvellä pitäisi alkaa kynsin ja hampain pitämään kiinni joka ainoasta juniorista. Kaikille pitää antaa tasapuoliset mahdollisuudet. Piirisarjamitaleilla ei ole mitään merkitystä. Tärkein tavoite on, että seuraavana kesänä junioreita olisi joukkueessa mahdollisimman monta jäljellä.
Tässä uskon sen virheen olevan. Itse olin usean vuoden mukana jollakin tasolla kolmen lapseni pesäpalloharrastuksessa. Toimin kymmeniä kertoja otteluissa kirjurina. Yhtään ainutta kertaa en omien lasteni otteluissa nähnyt tapahtuvan sääntöjen mukaista lyöntijärjestyksen arvontaa. Yhdessä joukkueessa joukkueen lukkari valittiin g-iässä ennen ensimmäistäkään sarjapeliä hänen vasenkäsisyytensä takia ja kovasti oli suosikkijärjestelmä käytössä peluuttamisessa. Tuosta joukkueesta ei aikuistasolle jatkanut yksikään. Korkein sarjataso taisi olla maakuntasarja, johon yksi joukkueen pelaaja taisi yltää. Koko joukkue käytännössä lopetti pelaamisen jo ennen yläasteikää loputtoman kyllästyneenä pesäpalloon.
Kyllä näistä asioista keskusteltiin jo silloin vanhempien ja vetäjien palavereissa. Mutta kuulemma ”keskimäärin oli mukavampi voittaa kuin hävitä”. Tuon joukkueen pelaajista olisi ehkä aika monestakin voinut olla apua nykypäivän tilanteessa, jossa pelaajia ei yksinkertaisesti ole.
Suosittelen Alajärvellä havahtumista todellisuuteen. Ei näin huono tilanne mikään vahinko tai sattuma ole. Kyllä se on oma syy.
Kysymys ei ole vain muutamasta huonosta vuodesta. Kyse on yli 20 vuodesta jona aikana jokin on systemaattisesti mennyt pieleen vuodesta toiseen.
Minusta Alajärvellä pitäisi alkaa kynsin ja hampain pitämään kiinni joka ainoasta juniorista. Kaikille pitää antaa tasapuoliset mahdollisuudet. Piirisarjamitaleilla ei ole mitään merkitystä. Tärkein tavoite on, että seuraavana kesänä junioreita olisi joukkueessa mahdollisimman monta jäljellä.
Tässä uskon sen virheen olevan. Itse olin usean vuoden mukana jollakin tasolla kolmen lapseni pesäpalloharrastuksessa. Toimin kymmeniä kertoja otteluissa kirjurina. Yhtään ainutta kertaa en omien lasteni otteluissa nähnyt tapahtuvan sääntöjen mukaista lyöntijärjestyksen arvontaa. Yhdessä joukkueessa joukkueen lukkari valittiin g-iässä ennen ensimmäistäkään sarjapeliä hänen vasenkäsisyytensä takia ja kovasti oli suosikkijärjestelmä käytössä peluuttamisessa. Tuosta joukkueesta ei aikuistasolle jatkanut yksikään. Korkein sarjataso taisi olla maakuntasarja, johon yksi joukkueen pelaaja taisi yltää. Koko joukkue käytännössä lopetti pelaamisen jo ennen yläasteikää loputtoman kyllästyneenä pesäpalloon.
Kyllä näistä asioista keskusteltiin jo silloin vanhempien ja vetäjien palavereissa. Mutta kuulemma ”keskimäärin oli mukavampi voittaa kuin hävitä”. Tuon joukkueen pelaajista olisi ehkä aika monestakin voinut olla apua nykypäivän tilanteessa, jossa pelaajia ei yksinkertaisesti ole.
Suosittelen Alajärvellä havahtumista todellisuuteen. Ei näin huono tilanne mikään vahinko tai sattuma ole. Kyllä se on oma syy.