Vs: Ykköspesis 2016
KPL:ssä vuodesta 2005 lähtien Superpesistä pelanneet "puhtaasti" omat juniorit, jotka eivät enää pelaa: Mika Paren, Petteri Solasaari, Kari Ekroth, Jaakko Kuoppa, Valtteri Niskanen, Iiro Haimi, Tuomas Mattila, Mika-Matti Ojala, Toimi Katajala, Tuomas ja Juho Jääskeläinen. Toistaiseksi alasarjoissa pelaavia on lisäksi muutamia, lähinnä HP:ssa. Lopettaneista kohtuullisen vanhoiksi yläsarjoissa pelasivat Paren ja Ojala. Ojala lopetti (toivottavasti toistaiseksi) sairauden vuoksi. Terveyssyistä lopetti myös Haimi. 8 muuta lopetti - ainakin yläsarjoissa - hyvinkin nuorena eli keskimäärin arviolta 21 - 25 vuotiaana. Yhteistä lopettaneille on mielestäni, että heidän näkymänsä peliuralle Koplassa eivät olleet häävit vaiheessa, jolloin seura alkoi panostamaan/panosti huippumenestykseen.
Kun omaan seuraan ei yleensä pääse tärkeään rooliin suoraan, pitäisi hakea vauhtia heikommasta joukkueesta tai alemmasta sarjasta. On kehitykselle vahingollista, jos olet kohtuullisen hyvä pelaaja ja jäät omaan seuraan toissijaiselle roolille. Osa hakeekin vauhtia, mutta harva saa sitä ja palaa takaisin oman seuran edustukseen. Sotkamossa moni hakee vauhtia ja muutama aina silloin tällöin palaakin. Veikkaan, että joku tyyppiä Vikström, Hakkarainen jne. palaa vielä joskus Jymyyn. Valitettavasti näyttää siltä, ettei Koplassa ole tällaisia kasvutarinoita nähtävissä.
Nuorten pelaajien kanssa pitäisi käydä kehityskeskusteluja tavoitteista ja keinoista saavuttaa ne. Lupaaville pelaajan aluille pitäisi rakentaa kehityspolku, johon kuluu myös muissa seuroissa käynti. Mutta kuinka monella juniorilla on niin paljon kunnianhimoa, että ryhtyy kulkemaan tällaista pitkää tietä, kun pitäisi opiskella tai ansaita ja mahdollisesti perustaa perhe.