Pari päivää pöly laskeutunut ja alkaa olla kauden viimeisen pitkän viestin aika. Ratkaisupeliä en valitettavasti päässyt paikan päälle todistamaan, mutta ruudulta jo katsottu pariin otteeseen (ja tulee varmaan talven pimeinä iltoina katsottua vielä uudelleen). Samoja ajatuksia kun kahden ensimmäisen pelin jälkeen itse ottelusta: ei ollut missään nimessä mikään täydellinen ottelu Vedolta: ulkopelissä kaikki juoksut olivat enemmän tai vähemmän annettuja ja sisäpelissä lopullista niittiä ei saatu annettua useista momentumeista huolimatta. Tässäpä toisaalta finaalisarjan ja kauden yksi summaus, Veto voitti otteluita perustatekemiselläkin, välillä tuli niitä pöljiä päiviä, mutta heikommillakin suorituksilla napsittiin voittoja. Veto oli finaalisarjassa selvästi edellä sisäpelissä, kakkoskärjet olivat - kuten monesti todettu - aivan eri planeetalta. Lisäksi Vedon kotiuttajat olivat selvästi parempia. Jos olen oikein ynnännyt, Manse löi kolmeen otteluun yhden ainoan ns. ottamattoman juoksun (Puputin välilyönti Kaupissa jolla kavennus toisella jaksolla 1-2), Puhtimäen läpilyönti ensimmäisessä pelissä voidaan ottaa mukaan rimaa hipoen. Loput pinnat olivat mielestäni ulkopelivirheitä. Vedon juoksuista puolestaan valtaosa oli lyöntejä, joille ulkokenttä ei voinut mitään. Finaalit summa summarum: Manse ei voittanut yhtään jaksoa, joten jossitteluille ei varmaankaan jää juuri sijaa.
Miksi Vimpeli voitti mestaruuden vaikka oli kauden ennakkoarvioissa veikattu sijoille 3-4? Mielestäni isoin syy oli se, että useat pelaajat kehittyivät valtavasti edellisen kauden jälkeisistä odotusarvoista:
- Mikko Vihriälä saatettiin nähdä varamiehenä, mutta hänestä tulikin aivan ykköskorin kärkimies ja mestaruuteen riittävä koppari.
- Aleksi Lassila pelasi loistavasti kauden alusta loppuun mestarijoukkueen numero kakkosena kun ennen kautta oli 9 superin peliä vyöllä.
- Elmeri Anttila otti (joskin odotetusti) vielä seuraavan stepin sisäpelissä ja taistelee Vainionpään kanssa vuoden pesäpalloilija -tittelistä.
- Olli Heikkala pelasi pudotuspeleissä kenties uransa parasta ulkopeliä. Lisäksi elintärkeä rooli sisälläkin kakkoskärjessä.
- Severi Lassila pelasi aivan käsittämättömän kauden sisäpelissä, hän oli aivan uudestisyntynyt. Kenties tämänkin siivittämänä pelasi jopa omalle tasolleen loistokauden ulkopelissä. Kultaista räpylää taitaa tulla taas palkintokaappiin.
- Teemu Kinnunen pelasi aivan huikean kauden ja osoitti kaikki epäilykset vääriksi. Finaaleissa oli Puhtimäkeä parempi, siinä melko iso meriitti. Saas nähdä tuleeko valituksi vuoden lukkariksi, ei se vääryys olisi.
- Jere Saukko pelasi aivan maagisen kauden, sarjan paras kärkilyöntiprosentti ja isossa roolissa Vedon sisäpelissä tuomassa jalkoja lyöjätykkien ruoaksi.
Ylläolevat pelaajat antoivat selvästi odotuksia enemmän apuja joukkueelle. Näiden lisäksi Vainionpää piti vakuuttavan tasonsa, jota Seinäjoella on nähty. Mäkelä jatkoi viime kauden virettään (olisi voinut myös voittaa lyöjäkuninkuuden ykkösviulunsoittajana). Kanala oli kunnossa ollessaan täyttä timanttia. Lisäksi Rinta-Aho, Juho Heikkala ja Lauri Vihriälä pelasivat vahvat kaudet, kuten heiltä odotettiinkin. Koko joukkue onnistui loistavasti läpi kauden, pelinjohtokaksikkoa unohtamatta. Ja olihan tuo finaalien kahden kärjen pelaaminen yhdistettynä triple doubleen jokeripaidoissa, melko mahtavaa. Viimeisessäkin ottelussa kaksi paloa ja neljä lyöjää jäljellä, Kanala kärkeen, Severi vaihtoi kakkoselle, JP leikiten kolmoselle ja Mäksä kotiutti. Aivan tyhjästä tehtiin monia juoksuja, ei varmaankaan ollut helppoa seurattavaa vastustajille.
Jos taas mietin koko kauden tarinaa, on sieltäkin löydettävissä vahvistavia vastoinkäymisiä, joita lähes aina mestarijoukkueiden kausissa löytyy:
- Kanalan loukkaantumiset. Tästä johtuen Aleksi sai kasvaa isoon sisäpelirooliin, eli tämä kääntyi isossa kuvassa jopa voiton puolelle. Lisäksi Kanalaa väläyteltiin ennen kauden alkua jopa koppariksi, joten Vihriälän unelmakausikin olisi voinut jäädä tekemättä ilman näitä kaiman loukkeja.
- Kitee -sarja: Tämä oli nyt jälkikäteen ajateltuna se kova koetinkivi. Puolivälierissä runkosarjavoittaja vastaan kahdeksas, kaikki tietää millaiset paineet siinä on suosikilla. Kitee pelasi loistavasti, onnistui kotona voittamaan jakson upean pajatsontyhjennyksen avulla, ja jatkopalloilta koko ottelun. Melko paineinen tilanne oli varmasti kolmas peli kotona, ja ratkaisupelikin oli todella tiukka. Tämä sarja oli varmasti henkisesti kova joukkueelle, kun pelissä ei ollut mitään muuta kuin hävittävää. Loppukausi olikin vapautuneempaa.
- Lisäksi merkittävissä otteluissa oli yksittäisiä hetkiä, jolloin oli iso vuori kiivettävänä, ja siinä onnistuttiin. Esimerkiksi neljännessä puolivälierässä Kitee johti ensimmäistä jaksoa 4-0, ja Veto tuli yksittäisillä lyönneillä takaa ohi. Tuossa kun ensimmäinen jakso olisi mennyt Kiteelle, olisi voinut hiipiä jo mieleen että puolivälierissä joudutaan viidenteen otteluun, jossa häviö tarkoittaisi yhtä historian isoimmista yllätyksistä. Samoin Joensuussa toisessa välierässä viimeisen tasoittavalla nousu jaksotasuriin kertoi joukkueen luonteesta. Tällaisissa paikoissa tällaisella osumisprosentilla ei edellisten kausien joukkueet nousseet. Edellisten vuosien pettymykset olivat varmasti nostaneet pelaajien voitonnälkää ja tämä näkyi pitkin kesää.
Lopullinen niitti oli mielestäni Kanalan onnistunut paluu välieriin ja finaaleihin. Ennen Kanalan loukkaantumista Veto oli aivan loistovireessä ja silloin jo tuntui, että kun on kaksi näin hyvää kärkeä näillä jokereilla maustettuina niin on vaikea joukkue pysäyttää. Kanalan paluu vähensi varmasti ykköskärjen (erityisesti Aleksin) onnistumispaineita. Ykköskärjestä voitiin huolettomasti tyhjentää kenttä yhden palon jälkeen, kuten finaaleissa monesti tehtiinkin. Lisäksi Kanala oli varmasti tietynlainen plan B numeroksi 2, jos Aleksilla ei olisi onnistunut. Ilman Kanalaa Aleksi olisi ollut ainut vaihtoehto kakkoseksi. Lisäksi Kanala pelasi äärimmäisen hyvin pitkän tauon jälkeenkin, ja oli isossa roolissa sisäpelissä välierissä ja finaaleissa.
Vielä muutamia upeita faktoja mestarijoukkueen kaudesta:
- 40 ottelua, joista vain 5 tappiota.
- Tappioista ei yhtään kotikentällä. Lisäksi tappioista vain yksi suoraan, ilman jatkopalloja (sielläkin kokoonpanosta puuttui mm. Rinta-Aho ja Kanala).
- Välierissä ja finaaleissa ei yhtään hävittyä jaksoa.
- Joukkue lähestulkoon kokonaan oman juniorimyllyn hedelmiä.
Viiden vuoden jälkeen maistuu kyllä äärimmäisen hyvältä, ja fiilistä nostaa nämä nuoret kaverit, jotka pelasivat päärooleissa hämmästyttävän hyvin. Ensi kaudelle pullat ovat hienosti uunissa, sopimukset puuttuvat vain Ollilta ja Mäksältä. Mäksälle toivon erityisesti vielä jatkoja, Olliakaan ei aivan helppo ole korvata, toivottavasti jatkaa. Case kolmoskorin somekäytöksestä mestaruuden ratkettua voi olla montaa mieltä. Itse olen sitä mieltä, että ehkä meni hieman yli ja yksi kuitti olisi riittänyt. En kuitenkaan anna tuon pilata fiilistä.
/img-s3.ilcdn.fi/457c02c5c3730c43c7330008c0eddabc676930b6ca26c216684082de4c247083.jpg)
