Onnea Vimpelille pronssimitalista! Peli oli varsinainen trilleri, ja nuori joukkue kykeni puristamaan voiton tiukassa paikassa. Nuorennusleikkaus on onnistunut erinomaisesti, mutta tässä pelissä tarvittiin kokeneiden Mäkelän ja Rinta-ahon huippulyöntejä tiukoilla ratkaisun hetkillä kotareissa. Tilanteiden rakentelussa ja etenemisessä taas O. Heikkala, Kanala ja J. Saukko olivat tänään rautaa.
Vimpelin joukkue oli yksi suurimmista ylisuorittajista tällä kaudella ennakko-odotuksiin nähden (Kiteen ohella). Siinä pelinjohtaja Markku Hylkilällä on myös keskeinen osuus. Hän on saanut "rapaa" niskaan tämän kauden aikana, vaikka koko ajan on puhuttu siitä, että tällä kaudella peliä kehitetään nousujohteisesti. Siinä on todella onnistuttu: viime kaudella voitettiin runkosarja mutta jäätiin neljänneksi mutta nyt runkosarjan sijoitus oli kolmas ja pronssit saatiin kaulaan. Välierissä ja pronssiotteluissa Vive pelasi kesän parhaat pelit. Minä ainakin toivon, että Hylkilä jatkaa Vimpelin viuhkassa, sillä parempaan tulokseen pystyvää pelinjohtajaa ei liene markkinoilla vapaana.
Suurimman kehitysaskeleen Vimpelin joukkueessa otti kapteeniksi nimetty O. Heikkala. Kaiken kaikkiaan erittäin hienoa kärkimies- ja etumiespeliä. Lisäksi joukkueen erinomainen sytyttäjä ja hengen nostattaja. E. Anttila kehittyi kauden aikana sisäpelissä vaihtajana ja myös kopparipelissä hän oli varma. Viimeisessä pronssipelissä hänen tappoheittonsakin onnistuivat hienosti. V. Sillanpään kanssa hän muodosti erittäin tiiviin koppariparin pudotuspeleissä, ja Sillanpää pelasi kauden parhaat pelinsä pudotuspeleissä.
Ulkopelissä J. Heikkala oli kauden suurin yllättäjä. Todella varmaa, energistä ja liikkuvaa linjapelaamista, ja poltti erinomaisesti lyhyistä koko kauden (ja myös viimeisessä pronssiottelussa). P. Ruuskan lukkarointi kehittyi paljon kauden aikana, mutta tähän mennessä lyhyt lukkarin ura näkyy mm. siinä, että taktista väärää tuli niukasti. Sisäpelissä Perttu voitti runkosarjan kärkilyöntitilaston mutta pudotuspeleissä tehot hieman laskivat. Joka tapauksessa odotuksia parempi lukkaripeli Pertulta, ja tästä on hyvä jatkaa.
Alussa mainitut Mäkelä, Rinta-aho, Kanala ja J. Saukko olivat edelleen Vimpelin luotettavia runkopelaajia, jotka kannattelivat joukkuetta tiukoissa peleissä, niin myös tänään. S. Lassilan linjapelaaminen oli pudotuspeleissä tuttua huippulaatua, ja sisäpelissä hän hoiti vähät tehtävänsä erinomaisesti: pudotuspelien kärkilyöntiprosentti 64.
M. Vihriälä ei pelannut pronssipeleissä mutta hän oli röyhkeä kentälle menijä useimmissa peleissä. Lisäksi kopparipelaaminen oli luotettavaa silloin kun pääsi ulkokentälle.
Lopuksi täytyy vielä nostaa esiin "Legenda-Lönni". Tuli suomi-sarjasta suoraan pronssipeleihin ja täytti siepparin tontin erinomaisesti. Tämän päivän pronssipelissä kunnostautui myös mailan varressa. Lönni oli rakentamassa ensimmäisen jakson 3. vuoroparissa ajotilannetta, josta käynnistyi Vimpelin takaa-ajo (siinä vaiheessa Vive oli häviöllä 3-0). Lönni toi kakkoskärkeen sitä tulivoimaa, jota siltä on odotettu koko kesä. Lönni ei ole turhaan legenda. Toivottavasti tulee kehiin myös ensi kaudella, jos tarvetta tulee.
