En ole asiantuntija, mutta AYS:n otteita olen seurannut jo, ja etenkin, Viinijärven aikoihin. Hän antaa sellaisen vaikutelman, että huonoina hetkinä vika on aina pelaajissa, ei pelinjohtajassa. Saattaahan se niin ollakin, mutta AYS:n lausunnot pistävät miettimään. Onko hänen valmennuksensa ja johtamisensa henkisesti sitä, mitä välieräpaikka vaatii?
Jos saa vähän vanhoja muistella, niin kaudella 2014 Vinkku oli runkosarjan neljäs ja tippui puolivälierissä 0-3 Kempelettä vastaan. Toki kaikki Vinkku-Kempele -pelit olivat tiukkoja, mutta ehkä sitä suuremmalla syyllä voi spekuloida sillä, että ratkaisu oli ennen kaikkea henkisellä puolella, eikä lajitaidoissa.
AYS:n näytöt tiukoissa paikoissa voittavien joukkueiden johtamisesta ovat niukahkot, eikä tämä kauden pehmeähkö päätös nostanut AYS:n kurssia. Totta kai nyt on myös muistettava, että Lapuan kuntokäyrä on erittäin nousujohteinen ja runkosarjan heikkous on tainnut tuoda ihan omanlaistaan potkua tekemiseen.
