Kausi on ohi miesten osalta, ja nyt voi keskittyä poikien loppuotteluihin. Hassua, mutta aika usein miesten heikkoon kauteen on sattunut poikien hyvää menestystä ja sitä kautta sitten myös lupaus hyvän tulevaisuuden tekotarpeista.
Miehissä sijoitus oli ansaittu. Niin urheilussa pääsääntöisesti lähes aina käy. Kolmea loppusijoituksissa edelle sijoittunutta joukkuetta Jymy pystyi haastamaan kesän aikana vain satunnaisesti. Vimpelin kanssa pronssiottelua paitsi oli tasaisinta.
Itselleni tuli tämän päivän ottelua seuratessa muistumana mieleen kausi 1991. Edellisvuotena oli nuorella joukkueella voitettu mestaruus. Joukkue oli nuori edelleen 1991, mutta Imatralle loppuottelussa ei mahdettu mitään. 1992 joukkue oli sitten jo kokenut sekä mestaruuden että sen menetyksen. Joukkueella oli tarkasti tiedossa mitä menestyminen vaatii ja siitä alkoi ensimmäinen useampien peräkkäisten mestaruuksien kausi (kaksi sillä kertaa vain peräkkäin).
Viime vuosi oli useammalle joukkueessa ensimmäinen. Vasta tämän kauden jälkeen he sitten tietävät mitä mestaruuden voittaminen vaatii, kun ovat huomanneet, millä se hävitään. Haapakoski J. voisi olla sitten se uusi mauste ensi kesänä tekemiseen, minkä Tanskanen toi 1992.
Kauden viimeisessä pelissä joukkueelta loppuivat selvästi jalat. Piiponniemi oli kärkenä, mutta ei vielä terävimmillään, Rytkönen juoksi kovaa, mutta säästeli itseään. Kuosmanen oli selvästi puhki, armeijatalven huonot harjoittelumahdollisuudet tulivat maksuun loppukaudesta. Etenijä ei voinut – tai kiivaassa pelirytmissä ei pystynyt, en tiedä kumpi enemmän totta – vetää sellaista harjoittelua kesken kauden, mitä olisi tarvittu nopeuden säilyttämiseksi syksyyn saakka. Juoksupuolella positiivista loppukaudesta oli Niko Korhosen hyvä vire.
Kauden positiivisin suorittaja joukkueessa oli Riku Niemi. Selvä pykälä eteenpäin häneltä tänä kesänä ja ehkä kauden yksittäisin tärkein suoritus: Litmasen viidennessä puolivälierässä polttanut upea tappoheitto. Sillä säästyttiin putoamilta keskisakin seurojen kanssa samassa vaiheessa.
Niko Korhonen oli tietysti hyvä. Aapo Komulainen osoitti pystyvänsä pelaamaan koko kauden hyvällä tasolla. Aapo on jo nyt erittäin nopeaälyinen lukkari ja hyväpäinen tiukoissakin paikoissa. Fysiikkaa tulee lisää vuosien myötä.
Rytköstä pidetään raikulipoikana, mutta kyllä hänellä on Sotkamossa selvästi ollut urheilijan halua kehittää itseään. Tuo tuli selväksi jo ennen edelliskautta, kun hän haastatteluissa kertoi miten työskentelee nopeuden eteen. Tänä kautena vauhti vain kasvoi, vaikka talvella oli loukkaantumisia. Tuo ei onnistu ilman työntekoa. Ammattimies. Tänään häneltä tuli ehkä kauden hienoin näpäys – en ehtinyt nähdä edes tarkalleen miten temppu tehtiin – luulin että lyönti meni jo ohi – ulkokenttä oli myös kyllä kahvilla. Aika harvoin yleisö kohahtaa näpäytystä, Rytköselle se on tehnyt sen tälle kesälle ainakin kaksi kertaa.
Kurikka näytti loppukaudesta pitkään odotettuja kehittymisen merkkejä. Jos pesäpallo kiinnostaa, potentiaalia olisi vaikka mihin. Työtä ja toistoja on vain tehtävä taitoasioidenkin kanssa. Pari varmaa joka paikkaan sopivaa kotiutuslyöntiä olisi otettava haltuun.
Jymy ei nyt ollut syksystä parhaimmillaan. En tiedä, mikä osuus oli uskon loppumisella, mikä loukkaantumisilla ja mikä kentän laidalta katsottuna ei aivan optimaalisesti ajoitetusta fysiikasta. Lyhyt kiivas pelikausi oli erilainen normaaliin verrattuna ja nyt ei harjoittelen rytmittäminen tainnut nyt mennä aivan nappiin.
Jännittäviä hetkiä sai silti katsomossa elää, ja ensi kesänä on mahdollista tehdä taas uusi yritys.