Keinästä olen odotellut jo vaihtohommiin, ja näinhän se sitten toteutuikin toiselle jaksolle. Kärkimiehilläkään ei ollut paras päivänsä, tai ainakaan ne parhaat hetket, taaskaan, eivät sattuneet etenijöillä ja vaihtajilla samaan vuoroon. Aineksia on, mutta meininki kuin KuPS:in kannatuslaulusta 70-luvulta: "Elä laakase, naatitaan..." No vielä sekin hetki koittaa, kun laakastaan - kunhan jaksaa kolmospuolella sitkeesti istua.
Ei sen puoleen, olivathan nuo vastustajan räpylätkin kunnossa. Asennetta kuvaa hyvin se hetki, kun Rytköseltä yhden ainoan kerran pallo sirvahti. V-alkuinen sana pääsi Rytkösen huulilta sillä voimalla, että hautausmaan pysyväisasukitkin sen kuulivat!
