Kävin eilen katsomassa pelin Virkiää vastaan, joka oli samalla ensimmäinen näkemäni Roihun peli tällä kaudella. Vaikka selkään tulikin ihan selkein numeroin, niin mielestäni joukkue näyttää paljon paremmalta kuin viime kaudella. Sisäpelissä varsinkin oli rohkeudessa eroa valtavasti. Varianssia löytyi, uskallettiin edetä ja usein onnistuneesti. Nuikka-Väliheikki-Mortensen-Muurman-kärkinelikko varsinkin toimi mielestäni oikein hyvin.
Ulkopeli taas. Tuntui että pallo poltteli räpylässä paljonkin ja kakkosrajalta Virkiä löi aika monta läpäriä, joista taisivat kolme kunnaria saadakin. Tuossa on kehitettävää, vaikkakin vastus olikin nyt mestarikandidaatti. Ykkösrajallakin tulee pikkaisen Tipiä ikävä, koska eilen Cami löi kaikki etenemisensä sinne ja pääsi joka kerralla etenemään.
Kaikesta huolimatta oli kiva nähdä Roihu, joka ei näyttänyt pelissä lannistuneelta toisin kuin viime kaudella melkein koko kauden. Paljon nälkäisiä pelaajia ja pelinjohtaja, joka haluaa voittaa. Semmoinen fiilis, ettei tällä kaudella putoamiskarsintoja tarvitse nähdä, muttei kyllä välttämättä pudotuspelejäkään.