Tein kaudella 2023 tilastoja Roihuttarien tekemistä paloista. Kaksi ottelua jäi näkemättä ja kahdesta Kekiä vastaan pelatustakarsintaottelusta hukkui muistiinpanot, eli ihan kaikki pelit eivät ole mukana. Kun otteluita on kuitenkin yli kaksikymmentä, saa näistä kuitenkin pohjaa sille miten polttamisia voisi tilastoida ja miten tilastoja voisi tulkita. Tulkinnassa hankalinta on se, että vertailevia tilastoja muista joukkueista ei ole.
Tähän on tilastoitu palontekijäksi ulkopelaaja, joka on ottanut lyönnin kiinni ja polttanut jollekin pesälle. Viimeisin laittomat on tilastoitu sisäpelivirheiksi (eli lyöjälle), kun taas viimeisen hudit on merkitty lukkarille paloiksi sikäli kun lukkari on tehnyt niistä palon. Niissä harvinaisissa tilanteissa joissa on tullut läpilyönti ja pallon on ensimmäisen hakenut koppari ja sitten taittoheiton kautta on tullut palo kotiin, on palo merkitty kopparille. Nämä ovat sen verran harvinaisia, että niillä ei ole kovinkaan paljon merkitystä. Halusin vain pitää kiinni periaatteesta, että pallon kiinniottaja on palontekijä.
Periaatteet ovat siis samansuuntaiset, kun tässä Vimpelin miesten pelien palotilastoinnissa. Suurin ero on kuitenkin siinä, miten viimeisen lyönnin laittomat tilastoidaan.
Kauden 2021 ulkopeli, pudotuspelit ja koko kausi
Tässä ei olla myöskään tilastoitu ulkopelivirheitä tai polttoheiton kiinniottajaa, mutta sen sijaan on kirjattu mille pesälle palo on tehty.
Palot eivät mittaa ulkopelaajien hyvyyttä suoraan, vaan riippuvat todella paljon siitä miten kutakin pelaaja vastaan on pelattu, mutta ovat kuitenkin jonkinlainen signaali.
Eniten paloja per peli teivät lukkarit Hannuniemi (3,6 paloa/peli) ja Keränen (3,8 paloa /peri). Keränen pelasi vain kuusi peliä, joista JoMaa vastaan pelatussa pelissä hän teki kauden 23 palosta 11, eli melkein puolet. Tämä 11 palon peli onkin koko joukkueen kovin suoritus. En muista peliä kovinkaan tarkkaan, mutta siinä osui kohdilleen aika monta taktista väärää ja lisäksi JoMan lyöjät löivät aika monta viimeisen hutia. Hyvä peli Keräseltä, mutta myös hyvin poikkeuksellinen peli. Lopun viiden pelin palokeskiarvo on 2,4.
On loogista, että lukkarit ovat palojentekotilastossakorkealla. Näin on kanssa yllälinkatuissa tilastoissa, jotka koskevat vuoden 2021 Vimpeliä.
Ei ollenkaan yllättävästi palotilastojen kärjessä seuraavina ovat Tilda Palola (3,5 paloa/peli) ja Camilla Höglund (3,2 paloa/peli). He olivat joukkueen johtavia ulkopelaajia, mutta pelasivat myös rooleissa joissa paloja tulee paljon. Heidän jälkeensä listalla ovat Erika Väliheikki (2,7 paloa/peli) ja Salli Palola (2,5 paloa/peli). Erika Väliheikki on tässä mielessä kiinnostava pelaaja, että hän pelasi aika monessa eri roolissa kauden aikana. Hän paikkasi loussa Camilla Höglundia, mutta pelasi myös takalukijana ja joskus kulmapelaajana. Pelien perusteella Väliheikki kehittyi melko paljon ulkopelaajana kauden aikana. Paloja ja vastuuta tuli loppukaudesta enemmän kuin alkukaudesta.
Roihuttarilla on ylipäänsä ollut vaikeuksia ykkös- ja kakkostilanteen puolustamisessa (mikä selviää myös tulospalvelun joukkueiden ulkopelitilastoista). Tilda Palolaa on kiinnostava tarkastella tästä näkökulmasta. Hänen paloistaan suurin osa tuli kotipesään (1,44 paloa/peli), mikä oli hieman yllättävää ottaen huomioon Palolan pelaavan ykkösvahtina etutilanteissa. Palot ykköselle (0,56 paloa/peli), kakkoselle (0,72 paloa/peli) ja kolmoselle (0,76 paloa/peli) ovat ehkä vähemmän kuin mitä minä odotin. Toisaalta jos lasketaan koko joukkueen palot näille pesille vastaa Palola kovin yksittäinen polttaja sekä kakkoselle (20 prosenttia kaikista paloista kakkoselle) että kolmoselle (24 prosenttia kaikista paloista kolmoselle). Ykköspaloissa lukkarit ovat tehokkaimpia, kun taas kotipaloisa Camilla Höglund on tappavin (22 prosenttia kotipaloista per peli).
Itse mietin josko Tilda ja Salli Palolan palolan palot takapesille olisivat kovempia niissä peleissä, joissa Keränen pelasi lukkarina. Hypoteesini oli yksinkertaisesti, että Keräsen Hannuniemeä kovempi heittokäsi antaisi enemmän aikaa Paloloille polttamiseen. Kuuden pelin perusteella ero ei kuitenkaan ole suuri. Pelejä pitäisi olla enemmän, että tästä voisi yrittää sanoa jotain.
Tavallaan sisäpeli määrittää sen, voiko joku pelaaja loistaa ulkokentällä. Tilda Palolan paras peli palojen valossa oli Seinäjokea vastaan 14.5. Kahdeksasta palosta viisi oli kotipesään ja ne tulivat melkein poikkeuksetta ajolähtöjen kakkospolttajalle lyödyistä säilytyslyönneistä. Koska Palola on ulottuva ja kovakätinen pelaaja, on hän parhaimmillaan juuri näissä. On selvää, että vastustajat eivät loppukaudesta yrittäneet tätä yhtä paljon.
Roihuttarissa hämmentävän suuri osa paloista menee lukkarille, ykkösvahdille, kakkospolttajalle ja siepparille. Tämä ei varmaankaan ole poikkeuksellista, mutta tuntuma on, että muissa joukkueissa kulmapelaajilla ja takalukijalla voi olla kovemmat luvut kuin mitä Roihuttarissa on.
Näitä lukuja voi varmasti analysoida tarkemminkin, mutta on selvää, että ne kaipaavat jonkinlaista suhteuttamista. Osin pitäisi voida suhteuttaa määriin, eli kuinka usein paloja tulee suhteessa polttoyrityksiin tai lyönteihin jotka haastavat tiettyä pelaajaa. Ja tämän lisäksi pitäisi voida suhteuttaa toisiin vastaavalla paikalla pelaaviin pelaajiin. Molemmat ovat ratkaistavissa tekemällä otteluseurantaan yksi kirjaus lisää: jokaisen lyönnin kiinniottaja.
Nyt on niin, että tulospalvelussa voi seurata jokaista lyöntiä ja jokaisen etenijän liikehdintää. Tulospalveluun on myös kirjattu kaikki etenemiset, haavat ja palot. Minulle ei ole ihan selvää miten kirjaukset tehdään ja missä muodossa esimerkiksi lyönnin suunta on kirjattu dataan, mutta siellä on jonkinlainen tieto. Jos jokaiselle lyönnille kirjataan myös kiinniottaja, saadaan siis datasta ulos se kuka on ottanut kiinni ja onko sen jälkeen tullut palo, haava, ehtiminen tai ei mitään. Tällöin saadaan ulos myös tieto siitä kuinka usein esim. Tilda Palola ottaa pallon kiinni ja millä prosentilla hän tekee palon ykköstilanteessa. Tämä ei kata aivan kaikkia tilanteita, mutta kuitenkin suurinta osaa.
Ymmärrän, että tällainen kirjaaminen vaatii resursseja, mutta kyse ei ole ällistyttävän suuresta muutoksesta tulospalvelun pitämiseen. Tällainen kirjaaminen toisi myös sisäpelitilastointiin uutta. Saadaanhan silloin tietoa myös siitä kenelle kukin pelaaja lyö eri tilanteissa.
