Teen pienoisen analyysin Lipon sisäpelistä sarjan jo käydyissä kahdessa pelissä. Amatööri-analyysin, ei tässä hirveitä paljastella, näyttää että Puijo lukee Lipon pelikirjaa ihan täysin sekin.
Kun Lippo saa miehen kentälle ja olipa hän millä pesällä tahansa, seuraavan lyöjän eka lyönti on vapaa, jolla yritetään rajapuhkaisua. Onnistuessaan olisi tietysti kivoja juttuja mutta eiväthän ne ole onnistuneet ja noiden ratkaisuiden onnistumistodennäköisyyskin on pieni. Jos etenijä on ykkösellä, toiseen lyöntiin laitetaan merkki jolloin kärki ehkä siirtyy mutta takapesä jää täyttämättä. K. Salmela ja Ojala hätiin, yrittävät kenties rajapuhkaisua ja eivät saa takapesää täyteen. Ja kun etenijä on kakkosella, ykkönen tyhjänä seuraa epäonnistunut vapaa lyönti ja toisella koppi jolla vastuu saadaan näppärästi siirrettyä seuraavalle lyöjälle joka lyö epäonnistuneet vapaan lyönnin ja kopin. Tämä taktiikka ei toimi, ei vaikka mukana olisi Tapani Piri.
Jos O. Salmela lyö hyvän lyönnin vieden Isokedon kakkoselle, hän ei saa mennä perässä ykköselle vaan jää vielä yrittämään rajapuhkaisua. Ja lopuksi kopittaa itsensä pois. Sisävuoron loppuvaiheissa takapesätkin on viimein saatu täyteen, siellä on luultavasti muunmuassa muuten hyvin pelannut Jimi Heikkinen joka on vaan hidas. Tällöin lyöntivuoron viimein saa Hallasuo, jolta odotetaan ihmeitä. Onhan kyseessä Ykköspesiksen lyöjäkuningas!
Jatkossa peruspeli päälle, vaihtotilanteissa merkki ekaan lyöntiin, huolellisuutta tekemiseen ja ei yritetä napata sitä sankarinviittaa itselle. Jokeriosastoon tarvittaisiin jotakin muuta kuin K. Salmela ja Ojala, vaikkapa Lehtiniemi (Kemppainen yhdeksikköön) taikka sitten mr. Tapani Piri.