SMJ-Manse sarja osoittautunut ainoaksi todella kiinnostavaksi näistä ensimmäisen pudotuspelikierroksen ottelupareista. Vaikea nähdä että muissa ottelupareissa altavastaajat pystyvät jatkossakaan haastamaan. Mutta tässä otteluparissa on vaikea nähdä, kummalle sarja tulee lopulta kääntymään. Ensimmäisen ottelun alussa näytti että SMJ on valmis menemään mitalipeleihin, sitten toisella jaksolla tuli pimeä sadekeli ja pelin taso laski, kun taas Manse sai hurmoksen päälle. Toiseen peliin lähtiessä näytti vahvasti siltä, että Jussittarien eväät on syöty, mutta mitä vielä. Kotiedun ryöstö takaisin oli osoitus siitä, että joukkue kuuluu neljän parhaan joukkoon. Sinne on vielä kuitenkin yhtä pitkä matka kuin ottelusarjan alussa ja hienoa on seurata miten tässä tulee käymään. Mansella on kokenut kärki ja kolme tehokasta kotiuttajaa. SMJ:llä kärki on vaihtunut loppukaudesta, eikä vieläkään näytä vakiintuneen. Raudasojan tason lasku näihin peleihin on silmiinpistävää. Kolmesta kovasta kotiuttajasta Laakson kotiutustehot on jääneet puuttumaan näissä peleissä, mikä on myös yllättänyt. Suurin ero joukkueiden välillä on kuitenkin ollut toistaiseksi lukkaripelissä, Sallinen on vienyt tämän taiston. Karjanlahden työskentely etenijän irrottamisen jälkeen on liian hidasta. Monta selkeää paloa on jäänyt tekemättä, kun heitto ei ole lähtenyt hutilyönnin tai taktisen väärän jälkeen, pari kertaa heitto on lähtenyt myös keskelle kenttää tiukassa tilanteessa. Sallinen on huomattavasti sähäkämpi ja rankaisee armotta, kun on paikka polttaa/ottaa kärpänen. Tasainen, kutkuttava ottelupari joka tapauksessa ja pesisviihdettä parhaimmillaan.