Ketju ehkä on alunperin huhuille, mutta liippaahan tämä läheltä.
Pesäkarhuja voi aivan huoletta verrata jääkiekosta tuttuun Oulun Kärppiin, sillä kun tilanteet suhtetutetaan, ero seuravaan voi porilaisilla olla jopa suurempi kuin Kärpillä. Resurssietu on massiivinen.
Näillä lähtökohdilla pronssi ja hopea eivät ole huippusuorituksia. Ja kun tänä syksynä vapaana on ollut muun muassa Manseen siirtynyt kaksikko, joitakin Mansessa lopulta jatkaneita sekä Lapuan Virkiässäkin on ollut sopimuksia katkolla ja lähtöaikeita, ei jääminen tyhjin käsin ole Pesäkarhuilta hyvä suoritus.
Ulkopelihän ei ollut ongelma, vaan sisäpeli. Hukka on itsestäänselvyys, joka kelpaa kaikkialle, mutta esimerkiksi Emma Sallista täydellisempää kohennusta numeroille 4-6 tai 7 on vaikea keksiä. Tuo sisäpeliin jotain, mitä Pesäkarhuilla ei nyt ole noilla numeroilla (pl. Linna, jonka jatko onkin porilaisille jopa tärkein). Olisi auttanut jopa tökkinyttä kotiutustakin. Edelleen, jos finaalit kaatuivat kotiuttamiseen, Sumenkaan ei olisi ollut täysin ohimennyt ratkaisu.
Saatavilla oli sarjan paras pelaaja sekä nippu seuraavaksi parhaitakin, eikä Pesäkarhut tainnut naarata verkkoonsa ketään. Se on onnen ohi nukkumista.
Porissa täytyisi päästää irti menneestä ja uskaltaa suunnata kohti tulevaisuutta. Se tarkoittaa muutakin kuin 19-vuotiaan laittamista kauden ensimmäiseen painepaikkaan toisessa ja kolmannessa finaalissa. Kokemusta olisi voinut kerryttää aiemminkin.