- Viestejä
- 812
Liljaniemen vastaus avasi hyvin hänen näkemyksiään. Nostan siitä vielä muutaman kohdan.
Superpallojen kaudelle 2018 3-tilanteiden määrä kasvoi 5,1% ja kotiutusprosentti 3,8 prosenttiyksikköä. Vastaavasti pudotukset kaudelle 2019 olivat 3-tilanteissa 3,1% ja kotiutusprosentissa 3,1 prosenttiyksikköä. Eli superpallon vaikutus oli lähinnä kotiutusprosenttiin, sillä tilannemäärän minimaalinen kasvu selittynee jo kotiutusprosentin nousulla ja satunnaisella kausivaihtelulla.
Vastaavasti tälle kaudelle 3-tilanteiden määrä on pudonnut 16,3% ja kotiutusprosentti neljä prosenttiyksikköä. Erityisesti tilannemäärän putoaminen on massiivinen ja kun ainut selkeä muutos juuri tälle kaudelle on pallo-ongelmat, miksi pallojen vaikutus olisi vain samaa luokkaa kuin kaudella 2018 oli toiseen suuntaan eikä jopa moninkertainen? Jos joku aikoo tutkia näitä numeroita syvällisemmin niin kannattaa ihmetellä samalla mm. isoa pudotusta kunnareissa ja vaihtotilanteiden onnistumisprosenteissa. Pidemmän aikavälin vertailuun kannattaa pohtia myös sarjajärjestelmän vaikutuksia, kuten millä tavalla 15 joukkueen pudottaminen 13 joukkueeseen vaikuttaa pelien sisäisiin tasoeroihin ja siten juoksumääriin.
Todellisuudessa kukaan ei tiedä pallojen vaikutuksen tasoa, joten arvaukset ovat vain hihasta ravisteltuja numeroita ennen kuin tiedetään pallojen ongelmam ratkenneen ja saadaan paljon pelejä pelattua normaaliolosuhteissa. Sitä ei nähdä enää tämän kauden aikana, sillä runkosarja on jo loppusuoralla eikä toimivista palloista ole tietoakaan. Ensi kausi näyttäköön osviittaa, kuinka merkittävä vaikutus palloilla oli tämän kauden juoksumääriin.
Tilannemäärässä on ollut viime vuosina pieni laskeva trendi ja siihen voi olla vähintään osittaisena selittävänä tekijänä Liljaniemen nostama mikromanageraus.
Tällainen pallojen vaikutuksen arvuuttelu tälle vuodelle on saatavilla olevilla tiedoilla yhtä tyhjän kanssa mutta arvuutellaan nyt kerran sille tielle lähdettiin. Alla äkkiseltään sutaistu taulukko, joten virheettömäksi en sitä vanno.2018 tunnetaan ja muistetaan yhä "superpallo"-kautena, joten ehkä voidaan olettaa, että pallojen vaikutus on samaa luokkaa, ehkä. Silloin jotkin muut selittävät tekijät ovat vastanneet vähintään yhtä suuresta laskusta juoksumäärien laskusta. Myöskään nyt kun säät ovat merkittävästi parantuneet, ei suurempaa muutosta ole näkynyt (vaikka toki siltä osin otoskoko on jokseenkin pieni).
Kausi | 3-tilanteet ottelussa/joukkue | Kotitusprosentti |
2017 | 15,5 | 48,0 |
2018 | 16,3 | 51,8 |
2019 | 15,8 | 48,7 |
2020 | 15,4 | 47,2 |
2021 | 15,5 | 48,2 |
2022 | 14,2 | 48,4 |
2023 | 14,9 | 49,1 |
2024 | 14,1 | 49,0 |
2025 | 11,8 | 45,0 |
Superpallojen kaudelle 2018 3-tilanteiden määrä kasvoi 5,1% ja kotiutusprosentti 3,8 prosenttiyksikköä. Vastaavasti pudotukset kaudelle 2019 olivat 3-tilanteissa 3,1% ja kotiutusprosentissa 3,1 prosenttiyksikköä. Eli superpallon vaikutus oli lähinnä kotiutusprosenttiin, sillä tilannemäärän minimaalinen kasvu selittynee jo kotiutusprosentin nousulla ja satunnaisella kausivaihtelulla.
Vastaavasti tälle kaudelle 3-tilanteiden määrä on pudonnut 16,3% ja kotiutusprosentti neljä prosenttiyksikköä. Erityisesti tilannemäärän putoaminen on massiivinen ja kun ainut selkeä muutos juuri tälle kaudelle on pallo-ongelmat, miksi pallojen vaikutus olisi vain samaa luokkaa kuin kaudella 2018 oli toiseen suuntaan eikä jopa moninkertainen? Jos joku aikoo tutkia näitä numeroita syvällisemmin niin kannattaa ihmetellä samalla mm. isoa pudotusta kunnareissa ja vaihtotilanteiden onnistumisprosenteissa. Pidemmän aikavälin vertailuun kannattaa pohtia myös sarjajärjestelmän vaikutuksia, kuten millä tavalla 15 joukkueen pudottaminen 13 joukkueeseen vaikuttaa pelien sisäisiin tasoeroihin ja siten juoksumääriin.
Todellisuudessa kukaan ei tiedä pallojen vaikutuksen tasoa, joten arvaukset ovat vain hihasta ravisteltuja numeroita ennen kuin tiedetään pallojen ongelmam ratkenneen ja saadaan paljon pelejä pelattua normaaliolosuhteissa. Sitä ei nähdä enää tämän kauden aikana, sillä runkosarja on jo loppusuoralla eikä toimivista palloista ole tietoakaan. Ensi kausi näyttäköön osviittaa, kuinka merkittävä vaikutus palloilla oli tämän kauden juoksumääriin.
Tilannemäärässä on ollut viime vuosina pieni laskeva trendi ja siihen voi olla vähintään osittaisena selittävänä tekijänä Liljaniemen nostama mikromanageraus.
Kärkipään pelien suurempi merkitys on hyvä näkemys. Minä vain olen eri mieltä. Kuitenkin kärkipään vähäjuoksuisten pelien määriä pitäisi tutkia useammalta kaudelta kuin vain tältä, sillä pallot ovat voineet aiheuttaa tälle kaudelle ison poikkeaman. Siihen kiinnostukseni ei riitä mutta ehkäpä teillä riittää mikäli teette jatkojuttua joskus tulevaisuudessa.Myöskin näitä kärkipään joukkueiden erittäin vähäjuoksuisia (max. yhteensä 5) otteluita on ollut vähintään tuplaten tuollaisiin peräpään ryhmien kokemiin ylikävelyihin. Lisäksi sarjan ja lajin kannalta on valtavasti enemmän merkitystä sillä 1-0, 0-1 koko pesiskansan katsomalla Veto-Jymyllä kuin millä tahansa KiPa-HP 16-0, 1-0 ottelulla.
Juuri tämä ei muutu enää miksikään pelinjohtajan poistamisella ulkopelistä. Mikromanagerauksen on todettu toimivan, joten sitä tehdään myös jatkossa. Sirkuksen vetäjä vain vaihtuisis kentän laidalla olevasta Korhosesta keskellä kenttää olevaan Jussilaan. Jos tällainen hinkkaaminen halutaan välttämättä loppumaan niin lyökäämme kentälle syöttökello, jolloin ei tarvitse enää rajoittaa edes heittelyä kun syötön pitää nousta tietyn aikaraamin sisään. Samalla päättäjät saavat säädellä pelien kestoa sille tasolle kuin haluavat.Ja kyllä, jokainen (ei tarvitse olla Jussila) pelaaja oletettavasti tietää, mitä kuviota pelataan kullekin vaihtolyöjälle ykköstilanteessa. Ero on taas siinä, että ne yksittäisen pelaajan siirtelyt metrillä ja kahden pelaajan keskenään paikanvaihdot kuviossa ad hoc tulevat kaikki pelinjohtajien käskyistä.