Itä-Länsi merkitsee varmastikin eri asioita eri ihmisille. Pelaajille totta kai seursjoukkueen menestys on tärkeintä, mutta ei arvo-ottelu merkityksetönkään taida olla. Tämä ajankohta on varmastikin sopivin, koska kauden jälkeen ei enää rahkeet riitä monellakaan. Osalla joukkueista on pelit loppuneet jo elokuun pleijareissa ja osa on vetänyt pitkän kaavan mukaan syyskuulle. Heinäkuussa ei enää kannata juuri ennen tärkeimpien pelien alkua, vaan pesiskausi huipentuu ihan itsestään mitalikilpailun kovetessa.
Jos jokaisesta joukkueesta valittaisiin yksi pelaaja, voisi esim. piste pelin voittaneiden seurojen plakkariin olla perusteltua. Tämä toisi itä-lännelle oikeaa merkitystä, koska pelaajat ymmärrettävästi arvostavat seurajoukkeen menestystä enemmän. Silloin varmastikaan ei tulisi pois jättäytymisiäkään niin paljoa. Tähtien kisan palkinnoiksi ja pelipalkinnoiksi pitäisi valtakunnan huipuille olla todellinen palkinto jonkun kahvinkeittimen sijaan. Alkaisi kiinnostaa, jos itä-lännestä voisi saada bonusta. Pelaajat pelaavat työkseen, ja aivan kuten työstä, pitäisi käytetystä ajasta saada korvaus.
Viihdearvoa minun mielestäni ei tuo mitkään omenakikkailut, merkkipelleilyt, viuhkapelleilyt tai muut sellaiset. Viihdearvoa toisi se, että pelaajat uskaltaisivat käyttää todellisia taitolyöntejä, erikoisuuksia, harhautuksia, karkaamisia jne. ja se, että esim. pallot jäisivät räpylään. Naisten pelissä varsinkin tuli niin paljon häpläyksiä, että oli vaikea uskoa valtakunnan eliitin pelaavan.
Oli myös melko hölmistyttävä ohje Haimilta kotariin, että kaikki lyönnit samaan osoitteeseen, mitä v##tua? Todellinen pannukakku koko kotari. Voisiko viihdearvon, lajin hienouden ja voitontahdon nimissä aatella muunlaista taktiikkaa? Jos pelissä olisi todellinen merkitys, kuten aiemmin ehdotin, ehkä Haimiltakin olisi voinut tulla kotariin pikkuisen älykkäämpi ohje tai pelaajat olisivat käyttäneet omia ratkaisujaan. Tai ehkä se vaan oli parasta, mitä ko. joukkue voi tehdä? En usko.