Mieleenpainuneimmat ottelusarjat

[Kärkipalo]

Mitkä ovat mieleenpainuneimmat ottelusarjanne katsomosta katsottuna?

Omalla pesisfaniuralla ehkä kirkkain kruunu menee PattU-SoJy 2008 -finaalisarjalle, jossa tunteet kuohuivat pelistä toiseen ja provosointeja ja ylilyöntejä nähtiin molempien joukkueiden kärkipelaajilta (mainittakoon Pertti Mäkelä ja Jimi Heikkinen). Joutuipa Jarmo Heikkinen pelikieltoonkin näytettyään keskisormea, joskin tämä todettiin tallenteelta ottelun jälkeen eikä itse pelitilanteessa. Jymy jätti myös yhdessä pelissä loppukättelyt tekemättä ja suuntasi suoraan loppuverryttelyihin.

Lopulta tiukan sarjan vei nimiinsä Pattijoen Urheilijat voitoin 3-2 ja hampaankoloon jäi varmaan itse kullakin yhtä sun toista, vaikka taiston tauottua vastustajat käteltiinkin reilun pelin hengessä.

 

[Kolmannen tasoittava]

Kaikki Jymyn finaalisarjat nähneenä aivan ylivoimaisesti vuoden 2011 finaalisarja Sotkamon Jymy-Vimpelin Veto. Olihan alla edelliseltä syksyltä katkeransuloinen välieräsarja samaisten joukkueiden välillä, joka päättyi vimpeliläisten tanssahteluun vaihtokopin katolla Hiukassa.

Ottelusarja eteni vierasvoitoilla tilanteeseen 1-2 ja mestaruus oli katkolla Saarikentällä kotijoukkueelle. Mitalipöydät oli katettu ja ruusut koristivat palkintopöytää.

Hurmioituneen kotiyleisön kannustaessa Veto meni ensimmäisellä jaksolla jo 2-0 johtoon kunnes esiin astui Mikko Kuosmanen ja pyöräytti pelaajaruletin semmoisen solmun kautta uusiksi, jolla Jymy lopulta kimmersi jaksotasuriin Jani Komulaisen lyönnillä.

Toiselle jaksolle Jymy tuli heti alkuun sisävuoroon ja iski aggressiivisesti saaden etenkin silloisen Vedon lukkarin, Hannu Huuskosen pasmat täysin sekaisin. Jatkuvalla lennolla Jymy kiskaisi itsensä saman tien hurrikaanin lailla 0-4 johtoon, josta Veto toipui seuraavan kerran lopulta vuonna 2016.

Viides finaali Hiukassa ratkesi lopulta Jani Komulaisen toisen jakson hirvittävään kolmosrajaleikkuriin ja Jymy meni nihkeän 1-1 jaksotasapelin jälkeen menojaan.

Aivan käsittämättömän hienot finaalit, joista alkoi myös näiden kahden joukkueen monivuotinen klassikkotaival.

 

[Kärkipalo]

Aivan käsittämättömän hienot finaalit, joista alkoi myös näiden kahden joukkueen monivuotinen klassikkotaival.

Erittäin hyvä nosto. Todella kovatasoinen finaalisarja, jossa ei annettu ilmaiseksi yhtään mitään. Myös yleisö osallistui pienimuotoiseen psyykkaukseen, kun muutamat Vedon kannattajat piikittelivät kyltillä Kohosen hopeaputkea.

 

[Heka]

Samaa mieltä tuosta 2011 finaalisarjasta. Viimeisessä ottelussa Hiukassa viereeni sattui nuorehko melko kovaääninen nainen, joka kädet äänitorvena huusi sitä ”kuoleee” huutoa n. 20 cm päässä oikeasta korvastani. Mutta eikös se ollut niin päin, että se jaksotasuri oli toisella jaksolla. Jännittää sai loppuun saakka.

 

[Kolmannen tasoittava]

Mutta eikös se ollut niin päin, että se jaksotasuri oli toisella jaksolla. Jännittää sai loppuun saakka.

Totta, näin oli. Teki ottelusta ja sarjasta vieläkin jännittävämmän.

 

[Omega]

Tähän samaan otsikkoon hieman poiketen voisi kysyä että mikä on ollut pesäpallohistorian paras ja maukkain pelillinen kuittaus vastustajajoukkueelle ?
Itse sanoisin sen olevan kun Vimpeli pudotti Sotkamon 2010 pronssiotteluun Sotkamossa ja pelin jälkeen tanssivat ja tuulettivat Jymyn pukukopin katolla härskisti ja epäasiallisesti provosoiden niin tämän jälkeen Sotkamo otti kuittina 5 perättäistä mestaruutta 2011 - 2015 juurikin kaikki Vimpeliä vastaan finaaleissa niin tämä on ollut mielestäni pesiksen suurin ja paras pelillinen kuittaus .
Ollaanko samaa mieltä ?

 

[Kärkipalo]

Tähän samaan otsikkoon hieman poiketen voisi kysyä että mikä on ollut pesäpallohistorian paras ja maukkain pelillinen kuittaus vastustajajoukkueelle ?
Itse sanoisin sen olevan kun Vimpeli pudotti Sotkamon 2010 pronssiotteluun Sotkamossa ja pelin jälkeen tanssivat ja tuulettivat Jymyn pukukopin katolla härskisti ja epäasiallisesti provosoiden niin tämän jälkeen Sotkamo otti kuittina 5 perättäistä mestaruutta 2011 - 2015 juurikin kaikki Vimpeliä vastaan finaaleissa niin tämä on ollut mielestäni pesiksen suurin ja paras pelillinen kuittaus .
Ollaanko samaa mieltä ?

Kyllähän tuo takuulla sisuunnutti koko Jymyn organisaation, että Hiukassa ei noin enää pääse vihulaiset juhlimaan.

 

[nenolot]

Kaikki Jymyn finaalisarjat nähneenä aivan ylivoimaisesti vuoden 2011 finaalisarja Sotkamon Jymy-Vimpelin Veto. Olihan alla edelliseltä syksyltä katkeransuloinen välieräsarja samaisten joukkueiden välillä, joka päättyi vimpeliläisten tanssahteluun vaihtokopin katolla Hiukassa.

Ottelusarja eteni vierasvoitoilla tilanteeseen 1-2 ja mestaruus oli katkolla Saarikentällä kotijoukkueelle. Mitalipöydät oli katettu ja ruusut koristivat palkintopöytää.

Hurmioituneen kotiyleisön kannustaessa Veto meni ensimmäisellä jaksolla jo 2-0 johtoon kunnes esiin astui Mikko Kuosmanen ja pyöräytti pelaajaruletin semmoisen solmun kautta uusiksi, jolla Jymy lopulta kimmersi jaksotasuriin Jani Komulaisen lyönnillä.

Toiselle jaksolle Jymy tuli heti alkuun sisävuoroon ja iski aggressiivisesti saaden etenkin silloisen Vedon lukkarin, Hannu Huuskosen pasmat täysin sekaisin. Jatkuvalla lennolla Jymy kiskaisi itsensä saman tien hurrikaanin lailla 0-4 johtoon, josta Veto toipui seuraavan kerran lopulta vuonna 2016.

Viides finaali Hiukassa ratkesi lopulta Jani Komulaisen toisen jakson hirvittävään kolmosrajaleikkuriin ja Jymy meni nihkeän 1-1 jaksotasapelin jälkeen menojaan.

Aivan käsittämättömän hienot finaalit, joista alkoi myös näiden kahden joukkueen monivuotinen klassikkotaival.

Eikö se ollukkin juuri tuo peli Vimpelissä ekan jakson 4A:lla tappioasemassa Kohonen laitto sen kolmen palon taktisen väärän ajolähdössä? Ehkä Dahlström lyömässä vai muistanko kaiken nyt pieleen?

Tuo Komulaisen rajaleikkuri oli hirmunen ja olin tosi pitkään varma, että se oli laiton ja vielä vihelletään veks. Minun silmään näytti hidastuksina olleen ulkona.

 

[Kolmannen tasoittava]

Eikö se ollukkin juuri tuo peli Vimpelissä ekan jakson 4A:lla tappioasemassa Kohonen laitto sen kolmen palon taktisen väärän ajolähdössä? Ehkä Dahlström lyömässä vai muistanko kaiken nyt pieleen?

Muistat ihan oikein! Paloton ajolähtö ja Dahlström lyömään. Viimeisellä linkku ja Jere kauhoo tyhjää. Siitä Jymy viimeisen tasoittavalle ja alkoi ”paitaepisodi”.

Täältä nähtävissä tuo koko legendaarinen finaali:

 

[Mountain]

Mitkä ovat mieleenpainuneimmat ottelusarjanne katsomosta katsottuna?

Omalla pesisfaniuralla ehkä kirkkain kruunu menee PattU-SoJy 2008 -finaalisarjalle, jossa tunteet kuohuivat pelistä toiseen ja provosointeja ja ylilyöntejä nähtiin molempien joukkueiden kärkipelaajilta (mainittakoon Pertti Mäkelä ja Jimi Heikkinen). Joutuipa Jarmo Heikkinen pelikieltoonkin näytettyään keskisormea, joskin tämä todettiin tallenteelta ottelun jälkeen eikä itse pelitilanteessa. Jymy jätti myös yhdessä pelissä loppukättelyt tekemättä ja suuntasi suoraan loppuverryttelyihin.

Lopulta tiukan sarjan vei nimiinsä Pattijoen Urheilijat voitoin 3-2 ja hampaankoloon jäi varmaan itse kullakin yhtä sun toista, vaikka taiston tauottua vastustajat käteltiinkin reilun pelin hengessä.

Olihan se sarja ja pelin jälkeen poikaa uitettin totuttuun tapaan Sapsojärvessä, mutta ei Jymyn toimesta.

 

[nenolot]

Muistat ihan oikein! Paloton ajolähtö ja Dahlström lyömään. Viimeisellä linkku ja Jere kauhoo tyhjää. Siitä Jymy viimeisen tasoittavalle ja alkoi ”paitaepisodi”.

Täältä nähtävissä tuo koko legendaarinen finaali:

Ah täytyypä herkutella koko peli!

 

[Rajaakkova]

Ilman tuota Kohosen väärää ja kolmea paloa Jymyllä olisi luultavasti mestaruuksia jokunen vähemmän? Tuossa kohtaa se sarja kääntyi ja seuraavat vuodet Jymy olikin melkoinen mörkö Vimpelille, vaikka erot kentällä oli pieniä. 2011 ehdottomasti paras finaalisarja. Myös 95 ja koko kausi 97 ovat jääneet mieleeni. "Metsureilta on puu karannut".

Hienoja elämyksiä ja muistoja on Jymy elämääni tuonut jo yli 35 vuoden ajan ja niistä saa olla ylpeä ja kiitollinen.

 

[nenolot]

Oliko 95 se vuosi ku oli hirmunen määrä lisäkatsomoita? Muistan olleeni pikkupoikana jossain siellä Sämpyn holleilla kahtomassa finaalia ja kun se tuli kiroillen hakemaan jonku pallon katsomosta ni hämmennyin.

 

[Judge]

Ilman tuota Kohosen väärää ja kolmea paloa Jymyllä olisi luultavasti mestaruuksia jokunen vähemmän? Tuossa kohtaa se sarja kääntyi ja seuraavat vuodet Jymy olikin melkoinen mörkö Vimpelille, vaikka erot kentällä oli pieniä. 2011 ehdottomasti paras finaalisarja. Myös 95 ja koko kausi 97 ovat jääneet mieleeni. "Metsureilta on puu karannut".

Hienoja elämyksiä ja muistoja on Jymy elämääni tuonut jo yli 35 vuoden ajan ja niistä saa olla ylpeä ja kiitollinen.

Hyvä kooste ja varmasti samat vuodet poimisin itsekin. Vuodesta 90 olen pelejä seurannut. 2000 luvun alkuun asti aktiivisesti katsomossa ja sen jälkeen muualle muuttaneena. Joka kesä kuitenkin useampia pelejä paikan päällä. Eipä olisi 1990 pikku poikana uskonut, jos joku olisi sanonut että 2024 otetaan 21. mestaruus Tampereella... 😅

 

[Etulukija]

Kyllähän viihdyttävimmät finaalisarjat ehdottomasti ovat olleet nämä Sotkamon ja Vimpelin väliset täydet ottelusarjat eli 2011,2015 ja 2016. Myös yksi mieleen jäänyt finaalisarja oli Sotkamon ja Pattijoen välinen 2006 finaalisarja jossa Jani Komulainen pelasi kuin hurmiossa. Numerolla 2 vei Jarmo Heikkistä aina kahta pesänväliä ja Roope löi juoksuja. Hyvin Pattijoki haastoi Pertti Mäkelän johdolla mutta niukalla erolla lopulta mestaruus Kainuuseen. Komulainen on tainnut joskus mainita, että oli pesäpalloilijana parhaimmillaan tuolloin.

 

[Kolmannen tasoittava]

Komulainen on tainnut joskus mainita, että oli pesäpalloilijana parhaimmillaan tuolloin.

Oli tuolla kaudella täysin ylivoimainen pesäpalloilija.

Pudotuspeleissä aivan käsittämättömät tilastot: 15 otteluun 8+13 lyötyä, 24 tuotua ja 137 kärkilyöntiä!

 

[TimoR]

Tähän samaan otsikkoon hieman poiketen voisi kysyä että mikä on ollut pesäpallohistorian paras ja maukkain pelillinen kuittaus vastustajajoukkueelle ?
Itse sanoisin sen olevan kun Vimpeli pudotti Sotkamon 2010 pronssiotteluun Sotkamossa ja pelin jälkeen tanssivat ja tuulettivat Jymyn pukukopin katolla härskisti ja epäasiallisesti provosoiden niin tämän jälkeen Sotkamo otti kuittina 5 perättäistä mestaruutta 2011 - 2015 juurikin kaikki Vimpeliä vastaan finaaleissa niin tämä on ollut mielestäni pesiksen suurin ja paras pelillinen kuittaus .
Ollaanko samaa mieltä ?

Itselleni tuohon kategoriaan menee ehdottomasti se, kun Tahko täytenä altavastaajana ja median jo tappioon tuomitsemana pudotti Kaisaniemen Tiikerit jatkosta.

 

[Exduomari]

Itselleni tuohon kategoriaan menee ehdottomasti se, kun Tahko täytenä altavastaajana ja median jo tappioon tuomitsemana pudotti Kaisaniemen Tiikerit jatkosta.

Oli vähän kaikenlaista hässäkkää siinä parissa aikanaan

 

[Omega]

Kyllähän yksi parhaista ellei paras oli vuoden 1995 finaalit Sotkamon Jymyn ja Oulun Lipon välillä jossa ei tunteita säästelty oli tulikivenkatkuinen finaalisarja niin kentällä kuin katsomossa , yleisöä oli katsomot täynnä molemmissa paikoissa + muutamat tuhannet lisää ympäri kenttää.
Huippuna voisi mainita kun Lipon lukkari Kari Kallio alkoi hermona nimittelemään Jymyn pelinjohtajaa Tanskas Jussia henkilökohtaisesti negatiiviseen sävyyn kotipesässä kovaan ääneen johon sitten Jymyn kannattajat alkoiva huudella moneen kertaan katsomosta myöskin kovaan ääneen lukkari Kalliolle että Kaliio Murenee , noh niinhän siinä siiten loppujen lopuksi kävikin että Lippo hävisi ne finaalit Jymylle pitkälti Kallion hermokontrollin petettyä eli parempi voitti !
Pesäpallo on tunnepeli joku sanoi aikoinaan , oi niitä aikoja !!!

 

[Sivustaseuraaja]

Kyllä itselle paras ottelusarja on Tahkon nousu Suomen mestariksi vuonna 2007. Ensin tiukka välieräsarja paras viidestä Nurmon Jymyä vastaan. Tahkon 2-0 ottelujohdosta Nurmo tasoitti Pihkalassa voitot 2-2:een, josta sitten Tahko nousi Nurmossa Simo Eerikäisen ja Juha Korhosen lyönneillä 2-0 (2-6,1-3) ratkaisevaan voittoon.

Tästä edelleen loppuottelussa Sotkamoa vastaan kumpikin voitti ensimmäiset ottelut kotonaan, mutta sitten Tahko "varasti" vierasvoiton Sotkamossa 0-2 (0-2,0-1) Simon ja Anssi Lammilan kotiutuksilla. Ratkaisevassa ottelussa Pihkalassa 4460 katsojan edessä Tahko ratkaisi Suomen mestaruuden lopputuloksella 2-0 (4-3, 3-0) Simo Eerikäisen ja Riku Rantasen toimiessa voiton avaimina. Roope Korhonen pelasi vielä silloin 3-kopparina lyöden 2 juoksua.