Itse näen, että Mansen tulo superpesikseen on elintärkeää koko lajin kannalta. Ymmärrän myös valitun strategian — pesäpallo halutaan vakiinnuttaa yhdeksi kärkilajiksi Suomen toisiksi suurimmalla talousalueella.
Mikäli Manse olisi muutaman vuoden ajan "kiikkunut" pudotuspeliviivan tuntumassa, matalilla katsojamäärillä, olisi riskinä taloudellisten haasteiden lisäksi (mies)pesäpallon uskottavuus ja kiinnostavuus. Näillä taas on suora yhteys siihen, kuinka hyvin tukijoita sekä katsojia löytyy seuran taakse nyt ja tulevaisuudessa. Mansessa päätettiinkin tehdä "Joensuut", mutta nopeutetulla aikataululla.
Tälle pöhinälle ja keskustelulle, jota joukkue on jo nyt aiheuttanut, pitäisi antaa jonkilainen markkinointitunnustus. Esimerkiksi Aamulehdessä, joka on Suomen 5. suurin sanomalehti on ollut etenkin nyt syksyllä "jatkuvalla syötöllä" juttua sekä mies- että naispesäpallosta.
Näkyvyyden ja kiinnostavuuden lisäksi kyse on myös lajin tulevaisuudesta. Yli 70 % suomalaisista asuu vuonna 2020 kaupunkialueilla. Suurin osa tulevaisuuden potentiaalisista "Korhosista", "Ruuskista" ja "Konstista" kasvaa näin ollen kaupungeissa tai niiden ympäristökunnissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että juniorityötä on kehitettävä ja kasvatettava erityisesti siellä, missä ylipäätään on lapsia ja nuoria. Monien perinteikkäiden pesispaikkakuntien juniorityö on kyllä edelleenkin huipputasokasta, fakta on kuitenkin se, että ikäluokat maaseudulla pienentyvät vuosi vuodelta. Juniorityön "tilastoja" en tarkalleen ottaen tiedä, tarkoittaen siis sitä, että kuinka moni vaikkapa sadasta C-juniorista nousee noin keskimäärin superin pelaajaksi. Pesäpallon harrastajamäärien on kuitenkin oltava riittäviä, jotta laji säilyy elinvoimasena kaikilla sarjatasoilla.
Juniorimäärien ylläpitämisessä (ja kasvattamisessa) taas palataan lajin kiinnostavuuteen ja esikuviin. Menestynyt superpesisseura houkuttaa lajin pariin myös uusia harrastajia - lapsia ja nuoria. Pesäpallo myös kilpailee harrastajista esim. jääkiekon ja jalkapallon kanssa. Oman junioripolun avaamisen ja kehittämisen tulisikin olla jokaisessa seurassa keskeisiä avainkysymyksiä ja painopistealueita. Esimerkiksi Joensuu on kunnostautunut tässä hieman paremmin / aktiivisemmin vasta viimeisten vuosien aikana.
Ehkä "närää" herättää ihan yleisestikin se, että haastavin perustyö, eli "kasvatustyö" tapahtuu edelleen merkittävissä määrin ns. maaseudulla. Ja tästä työstä sitä mainetta, kunniaa (tai rahaa) ei juurikaan jaeta. Osa joukkueista käy sitten ikään kuin poimimassa "rusinat pullista", jolloin taas monet kasvattajaseurat tuppaavat tyhjentyä laadukkaimmista pelaajista. Tämän takia olisi erityisen tärkeää, että kasvatustyötä & pelaajapolkuja vietäisiin eteenpäin yhä isommin ja laadukkaammin myös mm. Joensuussa, Mansessa ja Kouvolassa.