Tänään se sitten alkaa. Syyskesän lämpimässä säässä. Kullankeltaisessa syyskesän valossa.
90-luvulla finaaleissa 7 kertaa ja 6 mestaruutta, 2000-luvulla finaaleissa 8 kertaa ja 6 mestaruutta, 2010-luvulla finaaleissa 7 kertaa ja 5 mestaruutta, tällä vuosikymmenellä 4 vuodessa 2 kertaa finaaleissa voittaen molemmat. Kilpailu on koventunut 20-30-vuoden takaisesta, mutta menestystä on riittänyt myös kauaksi pohjoiseen.
Huomioiden pelattujen finaalisarjojen ja mestaruuksien määrän, niistä yllättävän moni on tullut niin, että sarjaan Sotkamo on lähtenyt selvästi altavastaajana. Sitä makeammilta ne ovat sitten maistuneet: -90, -97, 01, 04, -11, -12, -13 (?), -20, -23. En laskenut, kuinka monta kertaa Sotkamo on runkosarjan voittanut, mutta se määrä on yllättävän alhainen. Loppuottelujen ja syksyn pesäpallo on erilainen laji kuin kesällä.
Uusia haastajia on noussut, kukoistanut hetken ja sitten poistunut etsimään uutta nousuaan. Ainoat haastajat, jotka ovat pysyneet menestyksekkäinä haastajina pidempään ja ovat nousseet huipulle kahdesti ovat Kitee ja Vimpeli: ne molemmat ovat rakentaneet kaksi mestarijoukkuetta. Oulu saattaisi isompien paikkakuntien joukkueista olla lähellä tätä kategoriaa. Kouvola on pysytellyt huipun lähellä viimeiset 15 vuotta, mutta täysosumaa ei ole tullut. Vaikea sanoa miksi. Pitkään KPL hävisi taktisessa osaamisessa, mutta ei enää muutamaan vuoteen mielestäni.
Tänäkin syksynä juoksujen määrä loppuotteluissa jää alhaisemmaksi kuin runkosarjassa tai aiemmilla pudotuspelikierroksilla. Yksittäisiä jaksoja voi revetä Mansen voitoksi selvästikin. Kotikentät ovat pinnaltaan aika erilaiset, mutta molemmat joukkueet osaavat pelata monipuolisesti sisäpeliään.
Sotkamon vahvuus on osata reagoida ottelusarjojen aikana. Varsinkin vahvoina vuosinaan, Sotkamo on ottelusarjan aikana ulkopelillään kuristanut vastustajan sitä tiukemmalle mitä pidemmälle sarja on edennyt. Sisäpelissä taas on löydetty ne kohdat, joista juoksut ovat vastustajan sen hetkisen viretilan perusteella otettavissa.
Manse taas on jossakin määrin Vimpelin kaltainen joukkue. Sisäpelivoimaa on ja se tulee näkyviin ryöpsähdyksinä. Aiempina vuosina joukkueen ongelmana oli kärkimiespeli ja sisäpelin jumittunut ajoittain. Edellinen ei ole vaivannut tänä kesänä, jumi joissakin yksittäisissä peleissä. Sotkamon pitää lähteä taistelemaan pala palalta. Ottamaan etenijöitä pois, ottamaan takapaloja, saamaan epävarmuutta kärkietenijöiden pesältä lähtöihin. Mitä pidempään jaksot säilyvät tasaisina, sitä todennäköisepää on, että jakson voittajaksi lopulta vääntäytyy Sotkamo.
Viikonloppuna pelataan peräkkäisinä päivinä. Se tuo haasteensa palautumisen kanssa. En usko, että Puputti pelaa koko sarjaa kopparina. Jo senkin vuoksi, jos sisäpelissä tilanteet alkavatkin tulla ”väärille” nimille. Samoin Sotkamossa katsottanee tarkasti, miten Puhtimäen heittomylly pyörii sunnuntaisin.
Sää ainakin on poikkeuksellisen erinomainen ensimmäisenä viikonloppuna. Sama valo kuin syksyllä -90 pelattaessa toista ja kolmatta finaalia. Puitteet pesäpallojuhlalle ovat kunnossa.
