Eihän tuo suoritus loistava ollut sitten laisinkaan, mutta jaksopelin upeus pelasti ja Henri Puputti sitten joukkueelleen kantoi laariin kaksi pistettä.
Ensimmäisellä jaksolla tapahtui pelkästään huonoja asioita. Sisäpeli oli valjua, sellaisia arvattavia perusratkaisuja. Siellä oli välillä Laine n. kolmessa metrissä niitä näppejä odottamassa. Tikkakosken jalka kyllä näyttää kulkevan, mutta lähdöt eivät ole kummoisia, ja kentällemenoissa jotenkin tuntuu usein empivän sen ratkaisevan hetken.
Ja ne räpylävirheet, huh. Varsinkin Myllyniemi tietysti. Nyt on tietysti poissalojen takia joutunut Komulainen kokoonpanoa joka peliin muuttamaan, mutta toivoisi myös, että siellä tarvittaessa näytetään suoritustason pitävän riittää, jos pelille meinaa.
Toisella jaksolla sitten tietysti paljon parempaa, varsinkin ulkopeli. Sisällä vähän tunnuttiin tuudittautuvan taas siihen, että tässähän johdossa ollaan. Mutta Koplan tasoista jengiä vastaan pitää tehdä se toinen, kolmas, neljäs juoksu, koska ei voi - omasta hyvästä pelistä huolimatta - laskea sen varaan, että nollat pidetään. Onneksi sitten Puputti pelasti.
Neljästä pelistä kolme voittoa ja kuusi pistettä on ihan ok saldo. Mutta 12-24-juoksuero kertookin sitten eri sanomaa.