"Se oli nyt meidän Jymyleirissä positiivista, että kolmostilanteet menivät Jymylle ja sitä voi pitää yllätyksenä KPLn kotikentällä. Joku ratkaisee nämä tiukat väännöt ja Jymy siihen tänään pystyi. Oliko se sittenkin se henkinen kantti?"
Kolmostilanteet 24 - 18, mutta sitä selittävät Jymyn kolme läpilyöntiä ja Koplan pelaamatta jäänyt sisävuoro eli tilanteet suurin piirtein tasan. Se mikä meikäläistä on aina jurppinut ja myös tänään, on että voittojuoksua haetaan panemalla ulkokenttä suorittamaan. Jymy voitti eka jakson, kun Rönkkö löi, oliko viimeisellään, kylmästi väliin, kun taas Juha Korhonen löi superissa kahden kopinnostopalon jälkeen Iivarisen ensimmäisella merkistä (!) varren etumiehelle. Tuli ihan entinen pelinjohtaja mieleen. Mieluummin voittoa pitää hakea oman suorituksen kautta kuin vastustajan mahdollisen (= lue epätodennäköisen) virheen kautta. Peli oli Koplan hallussa lukuunottamatta eka jakson eka tasoittavaa. Mutta ansaitakseen mestaruuden, on Koplan kyettävä parempaan. Mestaruuden arvoinen voittaa 3 jäljellä olevista neljästä mahdollisesta ottelusta. Ellei voita, niin ei menestyisi finaaleissa. Kopla hävisi Kiteellä, kun antoi pari läpäriä lyömättä itse yhtään. Tänään kävi samoin. Muutaman pelaajan suorittaminen on nyt eri vuosina ollut näissä matseissa sellaista, että heidän kohdallaan alan kallistua siihen suuntaan, että kantistakin on kiinni.
