- Viestejä
- 108
Haimille varmasti aika iso voitto vaikka ei sitä ääneen sanokkaan. Olen myös ymmärtänyt että kouvolasta lähetettiin ”tervemenoa” asenteella ulos—> Haimi finaalissa koplan kustannuksella. Pakkohan sen on tuntua hyvältä
2300 katsojaaHämmästyttävän vähän yleisöä TV-kuvien perusteella
On olemassa sekin mahdollisuus, että Haimilla oli tänä vuonna parempi joukkue. En usko hetkeäkään että pelinjohtajia vaihtamalla Kopla olisi voittanut. Tuuvan ansiota pitkälti on, että KPL ylitti ennakkoveikkaukset. Sen sijaan jos lyöjäjokeria olisi vaidettu, Kopla olisi voittanutHaimille varmasti aika iso voitto vaikka ei sitä ääneen sanokkaan. Olen myös ymmärtänyt että kouvolasta lähetettiin ”tervemenoa” asenteella ulos—> Haimi finaalissa koplan kustannuksella. Pakkohan sen on tuntua hyvältä
Tätä et usko itsekään. Tunnet vain mielihyvää, kun pääset noin sanomaan. Selkeästi parempi on tässä vahvasti liioittelua. Kopla oli joka ottelussa voitossa kiinni. Harvinaisen tiukka sarja, joka olisi voinut päättyä myös toisin. Jymy oli niukasti parempi. Onneksi Kopla oli kuitenkin selkeästi parempi kuin Veto.Jymy selkeästi parempi tässä sarjassa kuitenkin. Koplalla sama kaava vuodesta toiseen näissä loppupeleissä. Lähelle päästään mutta ratkaisun hetkillä ollaan aivan lapasia.
Ei ole olemassa mitään periytyvää suorittamista. Mennyt ei ollut tässäkään asiassa tae tulevasta. Jokainen voitto on erikseen kairattava. Jymyllä on maan paras kopparipari, paras kentällemenijä, kakkonen ja kotiuttaja eikä yhtään töpeksijää. Niillä se voitto tuli ei millään legendoilla.Taas kaivettiin esiin se urbaani legenda tiukassa paikassa. Jymy osaa voittaa väkisin tiukassa paikassa, kopla ei. Mistä se sitten johtuu niin en tiedä. Hienot finaalit tulee, voittajatyyppejä mansessakin, puhti, iso-komu, puputti..✌️
– Totta kai, kun mies ruorissa vaihtuu, hän tuo myös omanlaisensa persoonan. Kahta samanlaista persoonaa harvemmin on. Iirolla on omat ajatuksensa ja me ollaan pyritty sotkamolaisia pelin peruskiviä jalostamaan hänen kauttaan eri tavalla.
- Hyvällä tavalla yllätyksellisyyttä pitää olla mukana, mutta onhan meillä käsissä huippupelureiden joukkue, joten pelinjohtajan ei tarvitse siinä näytellä niin suurta roolia.
- KPL:n ammattimaisuutta ja tekijöiden laajuutta kuvaa hyvin se, että täällä voi keskittyä pelinjohtamiseen ja päävalmentamiseen.
Olen kyllä aika lailla samaa mieltä, mutta jostain syystä jymy pystyy venymään monesti ratkaisun paikoissa. Vaikka materiaali on toki aina hyvä, uskon että seuralla on myös tähän asiaan vaikutusta. Jymy on kuitenkin pesiksen ”suurseura” ja sinne siirtyminen varmasti kasvattaa pelaajan henkistä pääomaa. Varmasti myös päivittäinen tekeminen on jymyssä mestaruuteen tähtäävää, ei mikään ”tavoitteena neljän sakki” saati ”yritämme parhaamme”. Tottakai tälläisillä asioilla on vaikutustaEi ole olemassa mitään periytyvää suorittamista. Mennyt ei ollut tässäkään asiassa tae tulevasta. Jokainen voitto on erikseen kairattava. Jymyllä on maan paras kopparipari, paras kentällemenijä, kakkonen ja kotiuttaja eikä yhtään töpeksijää. Niillä se voitto tuli ei millään legendoilla.
Olet ymmärtänyt ihan väärin, itse halusi lähteä kohti uusia haasteita ja ihan sovussa on lähtenyt. En yllättyisi vaikka nähtäisi joku päivä vielä uudelleen koplan viuhkassa,Haimille varmasti aika iso voitto vaikka ei sitä ääneen sanokkaan. Olen myös ymmärtänyt että kouvolasta lähetettiin ”tervemenoa” asenteella ulos—> Haimi finaalissa koplan kustannuksella. Pakkohan sen on tuntua hyvältä
No onko se sitten vain tuuria, että Jymy on tainnut tällä vuosituhannella voittaa enemmän kuin kaikki muut yhteensä? Ja saman ajan on tainnut olla Tanskanen ja Kuosmanen mm jollain tapaa mukana hommissa. Ja varmaan monta muuta junnu yms valmentajaa joita ei julkisuudessa edes nähdäUskokoon ken tahtoo. Minä en. Ei Jymyssä ole mitään sellaista osaamista, mitä ei tiedettäisi muuallakin. Tekemällä tehty urbaani legenda, joka kaivetaan aina silloin esiin, kun Jymy pärjää syksyllä.
Tähän voin yhtyä. Kaikki menestyminen pohjaa monien asioiden oikein tekemiseen, jonka tuloksena on erittäin kilpailukyinen joukkue, jossa on jokaiseen rooliin sopiva, erinomainen pelaaja. Tästä pitää puhua, eikä mistään ihmeellisestä voittamisen kulttuurista, joka olisi jotenkin sotkamolaisten DNA:ssa ja joka kaivettaisiin aina esiin, kun pelataan ratkaisevia otteluja syksyllä. Ikävää tämän voittamisen kulttuurin myytin viljelemisessä on sen yhdistäminen muiden joukkueiden väitettyyn sulamiseen tämä kulttuurin ylivoimaisuuden edessä. Kaikkein ikävintä on kuitenkin se, että jopa hävinneen joukkueen kannattajista osa uskoo tätä hömppää ja tosissaan väittää paremmuuden ratkenneen tämän myytin eli voittamisen kulttuurin ja sen ansiosta väkisin tapahtuneen oman joukkueen sulamisen takia.Jymystä ja voittamisen kulttuurista puhutaan monessa ketjussa. Mitä se sitten on? Tähänkin löytyy varmasti monta mielipidettä. Minusta se on ensisijaisesti seuran kykyä nähdä lajin kehitystä muutama vuosi eteenpäin. Lisäksi se on kykyä nähdä omista junioreista potentiaalisimmat yksilöt ja luoda heille yksilöllisiä pelaajapolkuja. Samoin se on myös kykyä nähdä joukkueeseen parhaiten sopivimpia muualta tulevia pelaajia. Kykyä nähdä vastustajien pelitavat, niiden vahvuudet ja heikkoudet. Kykyä muokata omaa pelitapaa kovimpia vastustajia ja heidän kotikenttien ominaisuuksien mukaan.
Asioita tehdään ennenkaikkea pitkällä aikajänteellä, ei yksittäistä pikavoittoa hakien. Joskus se aikajänne tuottaa viisi mestaruutta putkeen, toisinaan tiputaan puolivälierissä lauluun.
Olet asian ytimessä. Siihen liittyy myös viimeisen pelin Sotkamon 6/7. Tuo ei ole arkipäivää. Eikä pelkästään Sotkamon ja Roopen ylivertaisuutta.Tähän voin yhtyä. Kaikki menestyminen pohjaa monien asioiden oikein tekemiseen, jonka tuloksena on erittäin kilpailukyinen joukkue, jossa on jokaiseen rooliin sopiva, erinomainen pelaaja. Tästä pitää puhua, eikä mistään ihmeellisestä voittamisen kulttuurista, joka olisi jotenkin sotkamolaisten DNA:ssa ja joka kaivettaisiin aina esiin, kun pelataan ratkaisevia otteluja syksyllä. Ikävää tämän voittamisen kulttuurin myytin viljelemisessä on sen yhdistäminen muiden joukkueiden väitettyyn sulamiseen tämä kulttuurin ylivoimaisuuden edessä. Kaikkein ikävintä on kuitenkin se, että jopa hävinneen joukkueen kannattajista osa uskoo tätä hömppää ja tosissaan väittää paremmuuden ratkenneen tämän myytin eli voittamisen kulttuurin ja sen ansiosta väkisin tapahtuneen oman joukkueen sulamisen takia.
Siihen en voi yhtyä kuten väitetään, että jollakin joukkueella olisi ratkaisevissa paikoissa häviämisen kulttuuri. Häviäminenkin johtuu siitä, ettei kaikkea tekemistä ole osattu tai pystytty tekemään riittävän hyvin, jotta menestys olisi täydellistä. Suurimmalla osalla seuroistahan jää tässä suhteessa paljonkin tekemättä.
Täysin samaa mieltä! Ois kiinnostava tietää vastustajien pelaajien mietteitä sotkamolaisesta ”voittamisen kulttuurista” tai ”Jymymäihästä”. Fanien keskuudessa se tuntuu elävän vahvana että Jymy alkaa pärjäämään tuon voittamisen kulttuurin takia ja että sitte on vielä pomputki oikeissa paikoissa Jymyn puolella. Hyvä ja toimiva psykologinen ase se toki on, ihan siinä missä aikanaan joku Tre Kronorin kyky voittaa Suomi lopussa.Tähän voin yhtyä. Kaikki menestyminen pohjaa monien asioiden oikein tekemiseen, jonka tuloksena on erittäin kilpailukyinen joukkue, jossa on jokaiseen rooliin sopiva, erinomainen pelaaja. Tästä pitää puhua, eikä mistään ihmeellisestä voittamisen kulttuurista, joka olisi jotenkin sotkamolaisten DNA:ssa ja joka kaivettaisiin aina esiin, kun pelataan ratkaisevia otteluja syksyllä. Ikävää tämän voittamisen kulttuurin myytin viljelemisessä on sen yhdistäminen muiden joukkueiden väitettyyn sulamiseen tämä kulttuurin ylivoimaisuuden edessä. Kaikkein ikävintä on kuitenkin se, että jopa hävinneen joukkueen kannattajista osa uskoo tätä hömppää ja tosissaan väittää paremmuuden ratkenneen tämän myytin eli voittamisen kulttuurin ja sen ansiosta väkisin tapahtuneen oman joukkueen sulamisen takia.
Siihen en voi yhtyä kuten väitetään, että jollakin joukkueella olisi ratkaisevissa paikoissa häviämisen kulttuuri. Häviäminenkin johtuu siitä, ettei kaikkea tekemistä ole osattu tai pystytty tekemään riittävän hyvin, jotta menestys olisi täydellistä. Suurimmalla osalla seuroistahan jää tässä suhteessa paljonkin tekemättä.
Olen tästä lainatusta tekstistä vähän eri mieltä. Totta helvetissä molemmat joukkueet ovat tehneet paljon asioita oikein päästääkseen tähän pisteeseen ja eilenkin ratkaisu oli ihan pienissä jutuissa ja tätä voidaan ihan hyvällä omatunnolla kutsua voittamisen kulttuuriksi. Siinä missä Roope Korhonen lyö palloa väliin kovassa paikassa, niin runkosarjan lyöjäkuningas lyö lähimmälle miehelle käsiin. Voittamaan oppii voittamalla ja häviämään häviämällä.Tästä pitää puhua, eikä mistään ihmeellisestä voittamisen kulttuurista, joka olisi jotenkin sotkamolaisten DNA:ssa ja joka kaivettaisiin aina esiin, kun pelataan ratkaisevia otteluja syksyllä. Ikävää tämän voittamisen kulttuurin myytin viljelemisessä on sen yhdistäminen muiden joukkueiden väitettyyn sulamiseen tämä kulttuurin ylivoimaisuuden edessä. Kaikkein ikävintä on kuitenkin se, että jopa hävinneen joukkueen kannattajista osa uskoo tätä hömppää ja tosissaan väittää paremmuuden ratkenneen tämän myytin eli voittamisen kulttuurin ja sen ansiosta väkisin tapahtuneen oman joukkueen sulamisen takia.
Siihen en voi yhtyä kuten väitetään, että jollakin joukkueella olisi ratkaisevissa paikoissa häviämisen kulttuuri. Häviäminenkin johtuu siitä, ettei kaikkea tekemistä ole osattu tai pystytty tekemään riittävän hyvin, jotta menestys olisi täydellistä. Suurimmalla osalla seuroistahan jää tässä suhteessa paljonkin tekemättä.
Roope on toki puhunu tosi paljon siitä että ei aina syty runkosarjapeleijin ja että finaalipäivän aamuina on ihan eri fiilis. Samoin hän on puhunu siitä, että on mielipuolisen kilpailuhenkinen jokaisessa mahollisessa kisassa mihin ryhtyy. Toki voi olla että Roope myös tietosesti hallihtee mielikuvia omasta ratkaisukyvystään, ja että nuo ajottaiset huonot jaksot on sitte vaikka kovan punttitreenin aikaa ja medialle annetaan kuvaa että vasta lopussa se karhu herää, jotta vastustajille tulis olo että ei sille saatana mittään maha.Olen tästä lainatusta tekstistä vähän eri mieltä. Totta helvetissä molemmat joukkueet ovat tehneet paljon asioita oikein päästääkseen tähän pisteeseen ja eilenkin ratkaisu oli ihan pienissä jutuissa ja tätä voidaan ihan hyvällä omatunnolla kutsua voittamisen kulttuuriksi. Siinä missä Roope Korhonen lyö palloa väliin kovassa paikassa, niin runkosarjan lyöjäkuningas lyö lähimmälle miehelle käsiin. Voittamaan oppii voittamalla ja häviämään häviämällä.
Tuohon 6/7 vaikuttaa aika lailla nuo vaihtotilanneläpärit, eli ihan kotiuttamisesta se ei ihan kaikkea kerro🤔Olet asian ytimessä. Siihen liittyy myös viimeisen pelin Sotkamon 6/7. Tuo ei ole arkipäivää. Eikä pelkästään Sotkamon ja Roopen ylivertaisuutta.