- Viestejä
- 4,130
Samaa mieltä Vincen kanssa. Pelinjohtaja on johtaja ja läheskään kaikilla meillä ei - eikä siksi myöskään entisillä pelaajilla - ole mitään edellytyksiä toimia johtajina, olipa sitten kyse millaisesta organisatiosta tai joukosta hyvänsä. Tutuin esimerkki tulee Tuntemattomasta, jonka Lammio ja Koskela ovat hyvin eri tyylisiä johtajia ja joista jälkimmäinen saa joukon toimimaan toivotulla tavalla. Huippu-urheiluun kuuluu häviämisen vihaaminen ja aika usein huippupelaajat ovat melkoisen särmikkäitä henkilöitä, joiden on vaikea pysyä pelaajana ja samoin myös pelinjohtajana nahoissaan, jos oman joukkueen suoritukset eivät pelissä miellytä. Toisesssa ääripäässä ovat sitten "kiltit" huippupelaajat, jotka ovat ehkä liiankin kilttejä joukkojen johtajiksi (Huotari?).Mutta ei kai @Vince tai @Tilastoniilo niin ole, että huippupelaajasta ei enää voi tulla huippupelinjohtajaa?
Vaikka olisi kuinka hyvät peruslähtökohdat johtajuuden ja ihmissuhdetaitojen osalta, harvoin kukaan on suoraan peliuran päättymisen jälkeen valmis taitavaksi pelinjohtajaksi. Kyllä siihen yleensä harjoittelemista tarvitaan junioreissa ja alemmilla tasoilla tai kakkospelinjohtajana. Valmentajatutkinnostakaan ei ole haittaa. Iällä on merkitystä siksi, että useimmat ihmiset iän myötä "pehmenevät" luonteeltaan ja tulevat harkitsevammiksi, mikä on johtamisessa eduksi, kun ei heti suolla suustaan, mitä sylki sinne tuo. Parhaimmillaan oma huippu-ura urheilijana, kokemus ja näytöt pelinjohtajana luovat henkilölle karisman, josta on aina hyötyä johtamisessa. Pelaajien luottamus täytyy ansaita. Pelinjohtaja on kuin kapellimestari, jonka pitää saada orkesteri soittamaan yksilöiden osaamiset parhaalla tavalla yhdistäen. Ehkä näistä syistä johtuen erinomaisia pelinjohtajia ei ole pilvin pimein olemassa.