Olipahan kausi.
Jokainen kotimatsi katsottu paikan päällä ja pari vieraspeliäkin mukana kannustamassa, ja nyt se on ohi.
Alkuun epävarmuutta pelataanko ollenkaan, sitten selviääkö seura ilman konkurssia ja se että pääseekö pelejä katsomaan paikan päälle.
Miehet pitkin kautta rikki.
Haimin ikävä tapaturma ja kolme eri PJ:tä viuhkassa.
Pitkin runkosarjaa kaikenlaisia epätoivon hetkiä että tässäkö se Koplan potentiaali vuonna 2020 oli, tässähän tiputaan Kiteelle tai viimeistään sitten Joensuulle?
Mutta mitä vielä, finaaliin mentiin niin että pärähti ja vielä ihan oikeat mahikset voittaa mestaruus. Finaalihuuman kokeminen on ainutlaatuista, tuli voittoa tai ei.
Hopeaa tuli ja totta kai se on hetken pettymys, mutta itse mietin siltä kantilta että sarjassa on 11 joukkuetta jotka eivät mitään mitalia saaneet ja Kopla on vakiinnuttanut paikkansa TOP 4:ssa toistaiseksi - eihän siihen voi olla fanina muuta kuin tyytyväinen.
Ja talouskin taitaa olla ihan mallillaan, ei tullut konkurssia vaan vissiin ihan käypä plussatulos loppusaldona. Kieltämättä itse upotin enemmän euroja seuran tukemiseen kuin perse olisi kestänyt, mutta hyvään tarkoitukseen.
Ensi vuonna on edelleen vanhoja tuttuja jermuja luotsaamassa hommaa mutta myös uusia nälkäisiä nuoria tuomassa piristystä, tässähän alkaa jo odottelemaan kevättä ja KSS Energia Areenan lämpöä 🔥
Ja ennen kaikkea -
kiitos Anssi Lammila!
Mahtava ura takana, ja yksi mestaruuskin vaikka se ei Koplan paidassa
pelaajana realisoitunutkaan.
Onneksi hyviä viuhkamiehiä tarvitaan jatkossakin