Lajia yli 30v. seurannut
Vs: KPL 2016
Nastafiilis, sivusit kyllä aihetta, mutta sen verran sanottakoon, että olen kyllä ennemminkin liian optimistinen.
Lajia kun seuraa paljon, ja oikein 'tutkii' peliä ja sen kulkua, niin ei näitä juttuja tunteeseen perustuen kirjoitella. Vaikka se jostakin kurjalta voi tuntuakin kun sanoo mielipiteensä jonkun tiimistä suoraan.
Se vasta kehitystä aikaansaavaa onkin jos vaan silitellään, ja sanotaan ja kannustetaan että ensikerralla sitten paremmin. Näitä juttuja on hyvä tuoda mielipiteineen esiin, että aukeaa eri näkökantoja.
Mutta se että joukkueen trendi oli pitkin kautta, että lähes joka vuoroon vastustajalle siimana yksi itseaiheutettu turha palo. Kun tavoitteena oli mitali, ei joukkue voi pärjätä jos omia sähläyksiä on ainakin kahden vuoroparin verran ottelua kohden. Yksi turha palo vs. yksi kotituspaikkavähemmän, eli YKSI VASTUSTAJAN AHTAALLE LAITTO vähemmän. Peliin tarvii jatkuvuutta, eikä sitä saa kun jatkuvuutta antavan juoksun saantimahis pienenee, kun tilanteita tulee turhien palojen verran vähemmän. Täytyy muistaa, et tilanteet mitkä jäävät käyttämättä, niin niissä jää myös mahdolliset vastustajan räpylävirheet kiinniotossa hyödyntämättä, samoin kuin mahdollisilla harhaheitoilla saatavat juoksut. Ja nämä kaikkihan vaikuttavat suoraan, poskea yhtään silittelemättä, ottelun voittoon. Kuten tiedettyä, vähemmän virheitä tehnyt yleensä voittaa.
Paljon tapahtui kaikenlaisia tilanteita kaudella, joten kyllähän niistä juttua riittäisi. Yksi tulee väkisin mieleen. Tilanteessa, jota kahdesti tapahtui samassa ottelussa: Mäentaustan lyöntivuoron jälkeen yksi palo taululla. Niin Nurmio tulee lyömään. Pitääkö oikein hakemalla hakea toista paloa, ennen joukkueen parasta tärkeiden hetkien pelintekijää Latvalaa. Kummalliseksi asian tekee se, että Kokkonen oli vielä käyttämättä. Lopputulos oli toinen palo Nurmiosta Lammilan lyödessä. Voiko pelata vielä kahdella palolla numeron kolme tullessa lyömään, no ei voi tietenkään vuoroa tuohon jättää. Tämä toistui vielä samassa pelissä, ilman paloa tosin. Onhan noita.. Mutta se pääasia, kun joukkue sortuu perusvirheisiin, ja vielä useinkin, niin keskittyminen ei ole ihan kondiksessa. Vastustaja saa valtavan edun, ja vielä kun se tulee toisen joukkueen omalla kustannuksella. Pelinjohdon vastuulla on joukkueen henkisen puolen ja keskittymisen pitäminen focuksessa. Hyvähän se on, että on omistautuneena mukana, mutta eihän se rauhattomuus voi olla katsomoonkin näkymättä. Ulkopelissä jalat vie joka suuntaan, ja kenttäpelaajia ohjeistetaan kuin junioreja. Kaarella sitten polvet jäykkänä syötönnoustessa kuin riulla istuis. Rauhallisuutta ja keskittyneisyyttä tarvitsisi olemuksella joukkueelle viestiä, johon Kiteen Mikko Huotari on oikein hyvä esimerkki. Vaikka KiPa ei jatkoon kapealla materiaalilla päässytkään, jotain todella positiivista rentoutta ja rauhallisuutta, sekä samaan aikaan auktoriteettiä on tuossa miehessä. Kun koplan pelissä tulee joku torikokous tuomaritulkinnasta, E.P. :llä näyttää jäävän tilanne päälle, samoin kuin jollekin pelaajallekin. Vielä pitää sitä mennyttä jatkaa esim. vuoron vaihtuessa eli keskittyminen on siirtyny pois tulevasta! Muutaman KiPan pelin näin paikan päällä, muutaman katsoin vimeolta, eikä siellä jäädä menneisiin. Siellä keskitytään olennaisimpaan. Ei muuta, takki niin tyhjä koplasta.
PS. Rakas Joulupukki!
Jos olet tuomassa Laaksoa Kouvolaan, voisitko jollain keinoin tuoda Huotarin myös. Kiitos!
nastafiilis sanoi:Taitaa tuo yli 30v katsonut olla tollain perus pessimistijuntti :aika normia nuorelle joukkueelle että pelin taso vaihtelee!
Nastafiilis, sivusit kyllä aihetta, mutta sen verran sanottakoon, että olen kyllä ennemminkin liian optimistinen.
Lajia kun seuraa paljon, ja oikein 'tutkii' peliä ja sen kulkua, niin ei näitä juttuja tunteeseen perustuen kirjoitella. Vaikka se jostakin kurjalta voi tuntuakin kun sanoo mielipiteensä jonkun tiimistä suoraan.
Se vasta kehitystä aikaansaavaa onkin jos vaan silitellään, ja sanotaan ja kannustetaan että ensikerralla sitten paremmin. Näitä juttuja on hyvä tuoda mielipiteineen esiin, että aukeaa eri näkökantoja.
Mutta se että joukkueen trendi oli pitkin kautta, että lähes joka vuoroon vastustajalle siimana yksi itseaiheutettu turha palo. Kun tavoitteena oli mitali, ei joukkue voi pärjätä jos omia sähläyksiä on ainakin kahden vuoroparin verran ottelua kohden. Yksi turha palo vs. yksi kotituspaikkavähemmän, eli YKSI VASTUSTAJAN AHTAALLE LAITTO vähemmän. Peliin tarvii jatkuvuutta, eikä sitä saa kun jatkuvuutta antavan juoksun saantimahis pienenee, kun tilanteita tulee turhien palojen verran vähemmän. Täytyy muistaa, et tilanteet mitkä jäävät käyttämättä, niin niissä jää myös mahdolliset vastustajan räpylävirheet kiinniotossa hyödyntämättä, samoin kuin mahdollisilla harhaheitoilla saatavat juoksut. Ja nämä kaikkihan vaikuttavat suoraan, poskea yhtään silittelemättä, ottelun voittoon. Kuten tiedettyä, vähemmän virheitä tehnyt yleensä voittaa.
Paljon tapahtui kaikenlaisia tilanteita kaudella, joten kyllähän niistä juttua riittäisi. Yksi tulee väkisin mieleen. Tilanteessa, jota kahdesti tapahtui samassa ottelussa: Mäentaustan lyöntivuoron jälkeen yksi palo taululla. Niin Nurmio tulee lyömään. Pitääkö oikein hakemalla hakea toista paloa, ennen joukkueen parasta tärkeiden hetkien pelintekijää Latvalaa. Kummalliseksi asian tekee se, että Kokkonen oli vielä käyttämättä. Lopputulos oli toinen palo Nurmiosta Lammilan lyödessä. Voiko pelata vielä kahdella palolla numeron kolme tullessa lyömään, no ei voi tietenkään vuoroa tuohon jättää. Tämä toistui vielä samassa pelissä, ilman paloa tosin. Onhan noita.. Mutta se pääasia, kun joukkue sortuu perusvirheisiin, ja vielä useinkin, niin keskittyminen ei ole ihan kondiksessa. Vastustaja saa valtavan edun, ja vielä kun se tulee toisen joukkueen omalla kustannuksella. Pelinjohdon vastuulla on joukkueen henkisen puolen ja keskittymisen pitäminen focuksessa. Hyvähän se on, että on omistautuneena mukana, mutta eihän se rauhattomuus voi olla katsomoonkin näkymättä. Ulkopelissä jalat vie joka suuntaan, ja kenttäpelaajia ohjeistetaan kuin junioreja. Kaarella sitten polvet jäykkänä syötönnoustessa kuin riulla istuis. Rauhallisuutta ja keskittyneisyyttä tarvitsisi olemuksella joukkueelle viestiä, johon Kiteen Mikko Huotari on oikein hyvä esimerkki. Vaikka KiPa ei jatkoon kapealla materiaalilla päässytkään, jotain todella positiivista rentoutta ja rauhallisuutta, sekä samaan aikaan auktoriteettiä on tuossa miehessä. Kun koplan pelissä tulee joku torikokous tuomaritulkinnasta, E.P. :llä näyttää jäävän tilanne päälle, samoin kuin jollekin pelaajallekin. Vielä pitää sitä mennyttä jatkaa esim. vuoron vaihtuessa eli keskittyminen on siirtyny pois tulevasta! Muutaman KiPan pelin näin paikan päällä, muutaman katsoin vimeolta, eikä siellä jäädä menneisiin. Siellä keskitytään olennaisimpaan. Ei muuta, takki niin tyhjä koplasta.
PS. Rakas Joulupukki!
Jos olet tuomassa Laaksoa Kouvolaan, voisitko jollain keinoin tuoda Huotarin myös. Kiitos!