Huomenna taas mennään!
Muutama kommentti,tällä kaudella kaikki KiPan ottelut nähneeltä.
Sisäpelissä on koko kauden kummastuttanut, miten KiPan kotiuttajat ratkovat eteentulevia tilanteita. Varsinkin jokereina pelaavat Liukku ja Mikkolanaho, useasti päättävät lyöntivuoronsa ihmeelliseen ratkaisuun. Tämä tapahtuu varsinkin silloin, jos lyöjät ovat loppumassa ja pitäisi saada aikaan sisävuoron jatkumiseen tarvittava/tarvittavat juoksu/juoksut. Hyvin (liian) usein lyöntivuoro päättyy älyttömään kumura -yritykseen, joka on joko taka- tai sivulaiton. Tai sitten se jää kopiksi polttolinjaan tai kantaa kopiksi koppareille. Missä ovat perinteiset ulkokentän haastolyönnit; inhottavat,pomppivat lurut pussinpohjille, vaakamailalla lyödyt saumojen puhkaisut - yleensäkin lyönnit, joilla haastetaan ulkokenttä? Nyt noilla päättömillä kumuroilla, jotka poikkeuksetta ovat toivotaan toivotaan -osastoa, ei edes yritetä haastaa ulkokenttää ja panna sitä suorittamaan. Ei edes yritetä lyödä juoksua. Ei tarvita Superpesis -tasoista ulkokenttää seuraamaan katseellaan, jotta laittomaksi menee, ilman että ulkopelaajien tarvitsee tehdä yhtään mitään. Uskomatonta! Kun maahan suuntautuvalla lyönnillä kuvaan tulee (kuten Napapiirin Sankarit -elokuvassa todetaan) muutama muuttuja. Mikä tahansa maalyönti: saako ulkopelaaja sen kiinni, pystyykö suorittamaan riittävän tasokkaan polttoheiton ja saako polttoheiton vastaanottaja heittoa kiinni? Siinä on jo aika monta mahdollisuutta juoksujen tekemiseen versus suoraan laittomaksi lyötyyn räiskäisyyn. Karkealla veikkauksella KiPalla on tällä kaudella jäänyt parisenkymmentä juoksua syntymättä ko. syystä.
Toivottavasti huomenna ja loppukauden pojilla on mielessä Juvan -peli IPV:tä vastaan ja varsinkin sen ensimmäinen jakso. Siinä toteutettiin upealla tavalla tätä toimintamallia ja vietiin erästä kilohinnaltaan ylihinnoiteltua imatralaispeluria kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Tai toivottavasti Kiteen Keisarit katsoivat eilistä KPL-JoMa -ottelua, jossa KPL haastolyönneillään toteutti hyvin omaa pelikirjaansa - maalyönneillä. Pienten marginaalien ja juoksuerojen peleissä kaikki juoksut ovat tärkeitä. Kiteeltä löytyy tällä hetkellä kaksi erinomaista etenijää (Purmonen ja Eskelinen) ja muutama muukin juoksuvoimainen pelaaja, joiden potentiaalia ei aina muisteta hyödyntää. Tällä hetkellä esim. Purmonen tuo pussinpohjalyönnillä juoksun satavarmasti, mitä joukkuetta vastaan tahansa. Ja kun kyseisiin tilanteisiin saadaan vielä pelinjohtaja Tuuvan rohkeampi peluutus, ni avot. Kuluneella kaudella Tuuva on turhan vähän käyttänyt aavistusmerkkiä kotiutuksissa ja pelännyt vastustajan lukkareiden taktisia vääriä. Ja sitten turhan usein hätiköinyt kotiuttajien kanssa, laittamalla merkin päälle ensimmäisellä. Kun olisi voinut antaa lyöjien lyödä, varsinkin ottelun aluissa, jotta he pääsisivät paremmin mukaan pelintuoksintaan. Lyöntivoimaa,monipuolisuutta ja läpilyöntivoimaahan joukkueessa riittää kyllä.
Huomenna Mehtimäellä on hyvä lähteä jälleen kolmen pisteen metsästykseen. Ei se kaukana ollut siellä ensimmäisessäkään kohtaamisessa. Nöyränä, muttei nöyristellen. Ja löytyy sieltä JoMan ulkokentästäkin niitä heikkoja kohtia. Kuten eilinenkin peli osoitti, kopparipari Hurskainen/Kivinen ovat erittäin haavoittuvaisia. Ja kun kopparit ovat tuota tasoa, se näkyy aina tulostaululla. Painetta sinne. Ja tiistain spesiaalina voisi olla JoMan lukkari Puhtimäki. Mieshän on julkisesti sanonut pelaavansa lautaskammon kanssa. Painetta sinne. Edellisessäkin kohtaamisessa muuten niin puhelias lukkari oli kotipesässä vaitonainen ja takakireä, yrittäessään hillitä KiPan hurmosta.