Joo moneenkin kohtaan, esimerkiksi:
Ei pitäisi olla KaMan kannalta katastrofi sekään, jos jäädään runkosarjassa kolmanneksi viimeiseksi. Kotiedulla päästäisiin kohtaamaan ykkössarjan toiseksi paras (vaikkakin KaMa joutuisi odottelemaan puoli kuukautta ennen kuin pelit runkosarjan päättymisen jälkeen jatkuisivat). Mutta kuitenkin, jos Kossu antaa vähänkään mahdollisuuksia päästä ohituskaistalle, olisi herkullista, jos omasta osuudesta kahden päivän välein (HP vieraissa pe, Tahko kotona su, Kossu vieraissa ti) suoriuduttaisiin loistokkaasti. Siihen olisi erityisen upeata päättää kausi. Joka tapauksessa huomenna Haminassa rennolla otteella kaatamaan Mansen kiusaajaa. (Manse ei kahdesta tuoreesta pelistä Haminaa vastaan saanut kuin 4 pinnaa.)
---
Minulla ei ole käsitystä, millä mallilla KaMan sopimusneuvottelut ovat, mutta jos vain taustapuurtajilla riittää aikaa ja energiaa, pohjatilanne vaikuttaa lupaavalta. Vaikkei rahaa olekaan "kuin Amerikassa", uskon että silläkin on merkitystä monille, että KaMa on onnistunut mainiosti siinä, että useat viimeaikaiset hankinnat ovat selkeästi nostaneet tasoa sen jälkeen kun ovat siirtyneet KaMaan. Tämä koskee yhtä hyvin tulevaisuuden pelaajia, kuten Antti Kortteenperä, ja parhaat päivänsä nähneiksi sarjajyriksi leimattuja, kuten Lauri Vierimaa ja Henri Itävalo. Molempien "kokeneidenkin" herrojen naamasta loistaa erilainen pelaamisen ilo kuin mitä muistan edelliskausilta.
Eikä tämä koske pelkästään tätä kesää. Vaikkapa syksyn 2017 saapumiserästä voisi poimia nuorista pelaajista Teemu Rouhiaisen, joka ennakkokaavailuissa ei välttämättä mahtunut edes jokeriksi - siitäkään huolimatta, että KaMa uudistui jokseenkin täydellisesti. Kuitenkin kauden 2018 edistyessä Rouhiainen oli KaMa-paidassa niin kovassa tikissä ykkönen hihassa ja kopparina, että jos Itä-Länsi olisi pelattu pari viikkoa myöhemmin, häntä olisi ollut jokseenkin mahdotonta olla valitsematta. Valinta realisoitui vasta 2019, kun hän pelasi jo Tahkossa - mutta kokonaisuudessaan Hyvinkään vuodet toivat takapakkia.