Vs: Jyväskylän Kiri 2014
Yksi kaikkien aikojen pesäpalloilijoista, Eino Vihtori ”Eikka” Kaakkolahti, on nukkunut pois keskiviikkona 85 vuoden iässä. Pesäpalloväen suuresti arvostama ja pitämä lukkarilegenda muistetaan juonikkaana lautasen herrana, joka sai kunnioitusta ällistyttävillä pelitaidoillaan.
Eikka oli pelaajana monilahjakkuus. Hän ymmärsi peliä, hurmasi taidoillaan, yllätti viekkaudellaan, luotti itseensä, harjoitteli kovaa, haki voittoa viimeiseen asti, omaksui tinkimättömän asenteen, käytti taktista silmäänsä ja häikäisi pelirohkeudellaan.
Usean lajin taitaja menestyi pesäpallon lisäksi mäkihypyssä aina nuorten Suomen mestariksi asti. Vaikka myöhemmin 50 metrin kotihyppyrit vaihtuivat 150 metrin lentomäkeen Oberstdorfissa 1952, Eikka ei häkeltynyt, vaan liiteli Helsingin Sanomien mukaan (24.4.2009) 115 metriin pipo päässä, sukset tiukasti yhdessä ja kädet edessä sivulla.
– Silloin pelkäsin kyllä hirveästi, Kaakkolahti kuitenkin myönsi haastattelussa.
Suuri käänne urheilijan uralla tapahtui 1946, kun Jyväskylän Kirin ykköslukkari Reino Salonen joutui lähtemään tukinuittoon. Kaakkolahti houkuteltiin hätiin ja loppu on historiaa. Syntyivät pidätetyt matalat, kierteiset sorminäppäryyttä vaativat syötöt, peukalolla nousevaan palloon pyöräytetyt kierteet, korkeat tolpat ja muut erikoisuudet.
– Periaate oli, etten anna yhtään helppoa syöttöä, Eikka virnisti vielä 80-vuotishaastattelussaankin (Helsingin Sanomat, 24.4.2009).
Ura huippupesäpalloilijana hakee vertaistaan. Kaakkolahti kiitteli vuolaasti kasvattajaseurastaan Jyväskylän Kiristä saatuja oppeja, jotka antoivat eväitä koko elämään. 18 kautta mestaruussarjassa toivat kuusi vuoden lukkari –titteliä, vuoden pesäpalloilijan tunnustuksen 1961, lyöjäkuninkuuden 1952 ja 10 SM-mitalia, joista neljä oli mestaruuksia. 16 Itä-Lännen sarja katkesi vain kerran kauden 1955 kohdalla, minkä lisäksi valinta Liitto-Lehdistöön osui kohdalle kuudesti. Olympialaisten näytösottelussa Helsingissä 1952 Kaakkolahti johdatti lukkarina Pesäpalloliiton 8-4-voittoon TUL:n joukkueesta 20 000 katsojan osoittaessa suosiotaan.
Vaikka pelaajaura päättyi Hongikon Nuorisoseuran Urheilijoissa vietettyihin kuuteen vuoteen (1959-64), urheilu ei jäänyt koskaan. Kaakkolahti oli laittamassa alulle Tenavapesistä 70-luvulla ja nuorisotoiminnan POPS-projektia 80-luvulla. Pesäpalloliiton varapuheenjohtaja 1973–74 on muutenkin aina ollut kiinnostunut oman lajinsa hyvinvoinnista, kehittämisestä ja eteenpäinmenosta.
– Ympäristön ja seurojen pitäisi motivoida lapsia enemmän liikunnan pariin. Se on ensiarvoisen tärkeää. Pahaa tekee nähdä nuorisoa, joka ei tee mitään, pelaa vain tietovälineitten kanssa. Leikinomaista liikuntaa ei ole. Asiat ovat vähän huonolla tolalla, Kaakkolahti huolestui pesis.fi-sivuston haastattelussa 25.4.2009.
Vuosikymmenten työ suomalaisen liikunnan ja urheilun eteen palkittiin useiden huomionosoitusten muodossa. Kaakkolahdelle, Pesäpalloliiton kunniajäsenelle, myönnettiin liikuntaneuvoksen arvonimi 1992 ja Pro Urheilu –mitali 2001. Vuonna 2004 Kaakkolahti sai kunniatehtävän kantaa olympiasoihtua, joka vieraili ennen Ateenan kilpailuja kaikissa kesäolympialaisten isäntäkaupungeissa. Soihdunkantajiksi valittiin tai äänestettiin ”innostavia ihmisiä, joiden katsottiin edustavan perinteisiä, olympiahenkeen kuuluvia arvoja ja ihmisyyden parhaimpia puolia.”
Kaakkolahti nimettiin ensimmäisten 20 ansioituneen joukossa pesäpallon kunniagalleriaan kesäkuussa 2012 ja suomalaisen urheilun Hall of Fameen 2014. Sotkamon Itä-Länsi-tapahtumassa 2012 koettiin hieno hetki. Palkintokorokkeella nähtiin yhtä aikaa kolme 16 Itä-Länsi-ottelun pesäpalloilijaa: Kaakkolahti, Toni Kohonen ja Mauri Pyhälahti.
Mestari on poissa, mutta muistot ja opit elävät ikuisesti. Pesäpalloliitto ja Superpesis ottavat osaa omaisten suureen suruun ja esittävät surunvalittelunsa kaikille Eino Kaakkolahden läheisille.
www.pesis.fi
