1. vuoroparin tasottavalla Vainionpää ja Lieto laadukkailla lyöntiratkasuillaan toivat valoa että energiaa JymyJussien peliin, mutta Joensuun tullessa rinnalle ja ohi alko taas väkinäisyys näkymään otteissa.
Sisäpelissä ei voi olla tyytyväinen kärkeen eikä kotiutusosastoon. J-P iskemässä yhden palon tilanteessa vaihtoa ja kenttä tyhjäksi, Kontio samaten viimesellä tasottavalla, olkoonkin että jakso alko olla jo paketissa. Viimeksi mainittu sitten nakkelee mailaa ja kypärää pitkin mantuja.
Tunnetaso saa olla tapissaan, mutta sais keskittyä oikeisiin asioihin. Tekemiseen, ei yliyrittämiseen. Väkinäisyys näky sisäpelin lisäksi myös ulkopelissä kun jo turhaksi tuomittu heitto linjan takaa kotipesään suoritetaan joka tapauksessa ja vastustaja saa ilmasen 3-tilanteen takavaihdolla.
Mitään merkkejä ei oo ilmassa että seinäjokiset nousis tällä kaudella kärkinelikkoa kiusaamaan. Toisaalta, voihan sen ottaa voimavaraksi: karistaa niskoilta kaikki luulot ja odotukset ja alkaa vaan keskittyä omaan tekemiseen. Just nyt tuntuu että odotusarvot ja henkinen kantti eivät kohtaa.