Puhtimäki on ollut monena vuotena niitä pelaajia, joista olen tykännyt avoimuuden ja hyvän pelitsempin vuoksi. Toki hyvä pelaajakin on hän. Tänä vuonna en ole saanut samaa tatsia lainkaan, hänen olemuksensa on hämmentänyt kaikissa niissä peleissä, jotka olen nähnyt. Uho on kääntynyt vihaisuudeksi (ainakin minulle se siltä näyttää) ja pakonomaisuudeksi, rentous ja positiivinen haasto jäänyt taka-alalle. Ehkä se tosiaan luo paineita onnistua ja näyttää kaikille, että on tosissaan, vaikka on tehnyt sopparin toisaalle. En epäile hetkeäkään, etteikö olisi tai olisi halunnut pistää parastaan Joman eteen, mutta kyllä tuollaiset ylimääräisiä näytöntarpeita herättelee.