Omalla kohdalla pettymys kohdentuu nimenomaan siihen, että joukkueesta on kadonnut mestaruusvuosien jälleen ”se oma juttu”. Ulkopeliä kehitettiin vuosikausia ja lopulta se alkoi tuottaa tulosta, ehkä se myös hitsasi joukkuetta vuosittain yhtenäisemmäksi, kun oli joukkueen oma tapa pelata. Vuoden 2019 jälkeen vuosi vuodelta ollaan kuitenkin kauempana siitä pisteestä. Tehdään nykyisin enää se, mikä riittää juuri ja juuri minimitavoitteeseen. Eikä välttämättä edes siihen. Voisiko tällä hetkellä jopa kärjistetysti sanoa, että yhdellä hyvällä jaksolla/peli voi sanoa edes yrittäneensä. Ja siihen pitäisi kaikkien olla tyytyväisiä.
Tämä ei joka tapauksessa ole sitä pesistä, jota itse haluan nähdä laskevalla trendillä vuodesta toiseen. Haluaisin sen sijaan nähdä, että joukkueella on halua ratkaista pelejä ja kehittää peliään sen eteen. Tappioita toki tulee, mutta ei voittojenkaan pitäisi olla kiinni vain siitä, että käy tuuri ja/tai tonen mokaa pahemmin. Tiivistetysti voisi sanoa, että olisi hienoa katsoa joukkuetta, joka haluaa tehdä parhaansa.
Ehkäpä jokunen välivuosi aktiivisesta pesiksen seuraamisesta tekee itselle hyvää tässä kohtaa. Jää tilaa positiivisemmille ajatuksille ja josko sitten taas joskus voisi katsoa paikallista pesispeliäkin iloisemmin mielin. Toivottavasti kehityssuunta siis jossakin vaiheessa vielä kääntyy ja alkaa tuottaa taas tulosta nousujohteisesti.