Oma kokemus on hentoa: Yhteensä kymmenkunta seuraottelua juniorina ja seniorina. Rivien välissä voi silti olla jotain.
Harjoittelemattoman juniorijoukkueemme lausumaton motto oli 'kaikki palaa', joka jalkapallossa väännettiin myöhemmin muotoon "kaikki pelaa". Itse pelasin aina väsyneenä, koska koulupäivän kuusi kolmen vartin torkkupätkää eivät kyenneet kompensoimaan iltayön tv-sarjojen ja yön romaanien ahmimisen aiheuttamaa univajetta. 😴 Lyönti oli aina sen verran myöhässä, että minusta tuli naturellisti kumuralyöjä, eikä ajoitusta voinut edes kahvilla korjata keskiosumiksi. Ei siinä mitään, sillä matalat kumurani olivat lähes poikkeuksetta kentässä ja tismalleen halutussa paikassa, jos pallon lentomatka rajattiin maksimissaan 70 metriin. Kolmosrajaan ja kolmosluukkuun sain lyötyä keskiosumia ja täydellä hihalla varsihipsuja, koska keskivauhdista kääntämällä maila liikkui ymmärrystäni nopeammin. Kääntölyöntien ongelmana oli piikkarien pohjien irtoaminen. Kotimaisen valmistajan kenkäliima oli kelvotonta. Onneksi kesäinen intiaanielämä toi tähän helpotusta, ja paksut jalkapohjani kestivät lyöntien rasitukset tarvittaessa kengittämättöminä. Jälkeen päin ajatellen piikkarien pohjat olisi pitänyt niitata kiinni.
Kerran vieraaksemme saapui SM-sarjaa jo joitakin kierroksia pelannut juniorijoukkue sarjan huipulta. Oma joukkueemme oli pitänyt kesän ainoan harjoituksensa edellisellä viikolla, joten olimme valmiita toteuttamaan lausumatonta mottoamme. Sain ottelussa ehkä kaksi lyöntivuoroa, joista jälkimmäisellä otin suunnat kolmosluukkuun, käänsin ristiaskeleilla keskisaumaan, ja kun näin silmäkulmasta polttajan lukeneen tämän ja liikkuvan keskelle, käänsin vielä ranteilla lapakumuran kakkosluukkuun, josta pallo painui pöpelikköön rajoitusalueelle. Tämä ei ollut urani kohokohta, se oli ottelun jälkeen, kun vastustajan kokenut ja parhaalla optiikalla varustettu valmentaja ja miesten SM-kultapelaaja tuli antamaan palautetta: "Sinun lyöntiäsi ei kyllä kukaan pysty lukemaan. Mahdatko edes itse tietää mihin lyöt? Voisit tulla meille pelaamaan." Voiko teini saada parempaa tunnustusta kuin, että itse belsebuubi
tulee pätsin kohennin hehkuvana kertomaan, että olet todella pimeä tyyppi ja pyytää hommiin?