Aika brutaalia tekstiä osalta kannattajista. Musta on vaan yksi joukkuelajien seuraamisen hienouksista se, että mitali ei ole mikään itsestäänselvyys. Olisi aika puuduttavaa seurattavaa, jos kauteen lähdettäessä jännitettäisi vain sitä, tuleeko tänä vuonna kultainen vai hopeinen mitali (kuten kymmenen vuotta ennen Joman kultavuosia oli Vimpelin ja sotkamon kanssa). Toki tavoitteita pitää olla, ja odotuksia saa olla, mutta kyllähän se lisää mielenkiintoa lajiakin kohtaan, kun aina lopputulosta ei ole kirjoitettu vielä ennen kauden alkua.
Toisaalta myös nämä joukkueiden "kasvutarinat" on paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa, kuin esimerkiksi Mansen "rahalla ostettu" pikamestaruus (siis selvennyksenä tähän, että väitän, että Joman tarina "ikuisesta pronssijoukkueesta" suomen mestariksi ja samalla kasvu yhdeksi johtavaksi organisaatioksi on aika pirun verran hienompi tarina, kuin se, kuinka Manse uudisti yhden kauden jälkeen koko joukkueen ja päätyi mestariksi). Nyt on Jomalla uuden kasvutarinan kirjoittamisen paikka (vai alku?), samalla kun laji tuntuu muutenkin kirjoittavan kokonaan uutta lukuaan. Nautitaan nyt siitä, että vaikean kahden kauden jälkeen ollaan taas taistelemassa mitalista, ja jäädään kutkuttavasti odottamaan mitä ensi kauden nälkäisellä Jomalla on meille faneille tarjota.
Mun mielestä kaiken kaikkiaan fanin näkökulmasta tää kausi on ollut hieno. On ollut pettymyksiä, on ollut huikeita voittoja, ylikävelyä ja alisuorittamista, tuskaa, mutta myös vakuuttavaa pelaamista - eli kaikkea sitä, miksi urheilun seuraaminen loppujen lopuksi koukuttaa.