Joma on ollut tällä kaudella runkosarjassa, noh, melko suvereeni. Syksyn ratkaisupelit ovat kuitenkin oma maailmansa. Odotan ainakin itse mm. Sotkamolta todella selkeää peli-ilmeen nostoa, enkä pitäisi ihmeenä, jos (ja kun) PattU järjestää tänään Mehtimäellä kunnon taistelun.
Koski muuten kirjoittaa Sotkamosta seuraavaa (tämä hieman ohi aiheen):
”Voidaan sanoa, että kyseessä oli epätyypillistä Sotkamon Jymyä, sillä violetit ovat tunnettuja äärimmäisestä ammattiylpeydestään...Joukkueessa huhutaan olevan kaikenlaista ristiriitaa, mikä ei kuitenkaan päälle päin näy suuremmin.”
Joman etuna ratkaisupeleihin lähdettäessä on, ettei joukkue ole yhden tai edes kahden miehen varassa. Luonnollisesti esim. Rautiaisen poissaoloa olisi vaikeampi ”korvata”, mutta tätä(kin) on kauden aikana harjoiteltu. Pidän myös hyvänä merkkinä sitä, että joukkue on tällä kaudella tiukoissa peleissä nostanut aina tasoaan - ja venynyt myös tärkeissä paikoissa ratkaiseviin pisteisiin. Itse en ole nähnyt Joman pelissä erityistä ylimielisyyttä, vaan ennemminkin ammattimaisuutta (tai rutiinia). Lisäksi joukkueessa vaikuttaa olevan hyvä ja positiivinen ilmapiiri.
Luotan myös siihen, että kokeneemmat pelaajat nousevat ratkaisupeleissä yhä enemmän esiin - ja hermot pitävät ainakin Hartikaisella, Puhtimäellä, Rautiaisella, Kemppaisella, Kivisellä jne. 😉. Lisäksi ovat Konstat, joilla ei ilmeisesti ole hermoja lainkaan 😆. Samoin Tirkkonen kuuluu tuohon kastiin 👍🏼. Myös pelinjohtaja M. Korhosella on sen verran mitaleja, että jos kaikki laittaisi kaulaan kerralla, mies kävelisi etunojassa.
Yhdyn tässä tapauksessa
Arffmanin mielipiteeseen: ”
Jos Pattijoki menisi tästä sarja
sta jatkoon, se olisi kaikki muut yllätykset yhteenlaskettunakin pesäpallokauden suurin yllätys.”