noo, kyllä mä ymmärrän, että luottaa pitää ja antaa joukkueelle katsomosta sellainen tuki ja tunne, että ollaan sen puolella täysin vankkumatta ja uskotaan silloinkin kun vähän hirvittää, koska uskon että se ihan oikeasti merkitsee. Jos kannattajat ei usko, luota ja toivo viimeiseen asti, mitä siitä tulisi. Ja taikauskoisesti uskon, että se on niin, vaikka oltais ruutua katsomassa tai pesislivestä vaan seuraamassa. Mutta "tietämisestä" puhuminen on mun mielestä jo kohtalon kiusaamista... ja vastustajan ivaaminen.
Sitäpaitsi hyvässä hengessä tää on kivointa ja voitotkin makeampia
!
Mulle on jäänyt mieleen viimeinen Vimpeli-Sotkamo finaali telkkarissa toissa vuonna, jossa Komulaista haastateltiin jaksotauolla. Se nosti uhmakkaasti leukaansa ja sanoi kuin ilmoitusasian "me tullaan vielä voittamaan" - en toki enää tarkkaa sananmuotoa muista - ja Jymy hävis. Olisin siinä pelissä oikeasti toivonut Jymylle - ja peliä kanssani katsoneelle jymykannattajakaverilleni - voittoa. Mutta koko ajan hirvitti, että joutuukohan se tilille tuollaisesta "tietämisestä", ja yhtä aikaa toivoin ihan kamalasti, että joutuis.
Parhailla psykologisen sodankäynnin luontaisesti hallitsevilla pelaajilla, joista Puhtimäki kyllä on melkein paras yksittäinen esimerkki, taas on hauska leikkimielisyyden, nöyryyden, realismin ja rajattoman itseluottamuksen yhdistelmä, josta tulee eri tilanteissa esiin se, mitä kulloinkin tarvitaan. Ja myös herrasmiesmäisyyttä. Sekin on tietynlainen henkisen ylivoiman ilmentymä, jolla viestitään vahvuutta vastustajalle.
